Mutta mitä tuosta onnettomasta lapsesta tulee, kun hän vielä jonkun aikaa on elänyt Belgradin hovissa? Sisarensa Dragan johdon alla täytyy hänen pian langeta.
- Se olisi hirmuista! huudahti Stefan. — Ehkä sitä voi estää, minä aion kaikessa tapauksessa pitää Helenaa silmällä.
- Mutta elä vaan katso liian syvälle hänen silmiinsä! huudahti Maschin, rypistäen vähän epäillen tuuheita kulmakarvojaan. — Muuten tulee sinusta lopulta vielä Dragan lanko ja minä voin omasta kokemuksestani sanoa, ettet sinä saa niittää kunniaa ja iloa.
Tämän jälkeen johti Maschin heti keskustelun toiseen aineeseen.
- Tiedätkö, tuo Nicodem Lunjevica, joka viettää Belgradissa niin häpeällistä elämää jalkavaimonsa, ranskalaisen Ninetten kanssa, oli äsken Zornin talossa kengityttämässä hevostaan, ja minä toimitin työn, sillä minä autan sellaisessa toimessa, etten herättäisi epäilyksiä.
Kun minä raskaalla vasarallani aioin lyödä eläimen kaviota — Lunjevica seisoi vaan kolmen askeleen päässä minusta — niin totisesti olin kiusauksessa antaa vasaran suhista hänen päänsä päälle ja lyödä sen hänen tyhjään kalloonsa.
- Elä Jumalan tähden tee mitään ajattelemattomasti, Maschin, eläkä tarpeettomasti vuodata verta!
Mitä tuon heittiön kuolema Serbiaa auttaisi! Hän ei tule ollenkaan kysymykseen.
- Tiedätkö sen niin varmaan? kysyi Maschin. — Minä erehdyn suuresti, jollei Draga kohota veljeään korkeammille kunniapaikoille.
Kokeneiden miesten, joilla on kykyä, täytyy väistyä syrjään, jättääkseen paikkansa tuolle Nicodem hylkiölle.