- Se on hyvin surullista, mutta sille emme tällä hetkellä voi mitään, vastasi Stefan. — Nyt on tehtävä havaintoja ja tyvenesti odotettava. Jos kuningatar kerran asian ajaa liian kauvaksi, niin silloin mekin ymmärrämme toimia.
— Minä pelkään, että silloin on oleva liian myöhäistä, mutisi Maschin. — Etkö koskaan ole tullut ajatelleeksi, että Dragalla on aivan erityinen keino kerta kaikkiaan tehdä itsensä kuninkaalle välttämättömäksi, eikä ainoastaan kuninkaalle, vaan myöskin koko maalle?
— Mitä sinä tarkoitat? kysyi Stefan. — Minä en sinua ymmärrä, ystäväni.
Minkä keinon hän sitte omistaa, kerta kaikkiaan välttääkseen kotonansa ratkaisevaa tapausta?
Sillä jos Aleksanterin huumaus kerran on ohi, kukapa tietää, eikö silloin voi joku toinen tulla, joka nostaa Dragan satulasta, ja silloin ei kuningas ajattelisi kauvan, vaan tahtoisi mitä pikemmin hänestä erota.
Joka noin äkkipäätä menee naimiseen, se sen myöskin pian purkaa.
— Hyvä, varsin hyvä, lausumasi ajatus ei ollenkaan ole hullumpaa, puhkesi Maschin sanomaan. — Ja muutoin — eihän Aleksanteri vielä toden teolla koskaan ole rakastanut. Niin, kukapa tietää, eikö hän voisi tuntea todellista rakkautta, jos hänen eteensä vietäisiin kaunis, siveä ja jalo tyttö, joka syntyperäänsäkin nähden olisi hänen arvoinen?
Mutta näetkös, poikani, Maschin pisti tätä sanoessansa käsivartensa Stefanin käsivarren alle ja käveli hänen kanssansa alas käytävää pitkin, — samalla kuin Draga lahjoittaa kuninkaalle lapsen, varsinkin jos se on poika, prinssi, on kuningatarta mahdoton kukistaa. Voi silloin sinua, Serbia parka, silloin olet ikipäiviksi kadotettu!
Stefan kalpeni. Tätä mahdollisuutta ei hän vielä edes ollut ajatellut.
Mutta hänen täytyi antaa Maschinille oikeutta. Samassa hetkessä kuin Draga tulisi äidiksi, lahjoittaisi maalle kruununprinssin, kuninkaalle perillisen ja Obrenovitschin perheelle uuden vesan, ei mikään voima maailmassa kykenisi irroittamaan Aleksanteria Dragasta, silloin kuningattaren päässä kruunu istuisi entistä lujemmin.