— Minä tosin en luule, jatkoi Maschin, että Draga kykenee lapsen synnyttämään, sillä avioliittonsa veljeni kanssa oli lapseton.
Se olisi todellakin kovin isku, mikä meitä voisi kohdata, jos hän jonakin päivänä tulisi äidiksi.
— Mutta mitäs tuolla eukolla on täällä tekemistä, joka äkkiä pujahti esiin pensaikosta?
— Näyttää olevan kerjäläisnainen, vastasi Stefan Naumovitsch, kääntyessään vanhaan naiseen päin, joka seisoi nöyrässä asemassa ja ilmeisesti tahtoi molemmilta miehiltä pyytää almua.
Stefan veti kukkaronsa esille ja otti sieltä hopearahan.
— Odota, Stefan Naumovitsch, huusi Maschin hänelle, kun kuninkaan ajutantti tahtoi kiiruhtaa antaakseen kerjäläiselle rahan, — anna minunkin puolestani jotakin!
— Stefan Naumovitsch, mutisi kerjäläinen, vavisten koko ruumiissansa. —
Hän se siis on, jota minä etsin.
— Armollinen herra, antakaa minulle joku penni! kuiskasi hän, kun
Stefan oli tullut lähemmäksi. — Antakaa vanhalle eukolle joku penni!
— Kas tässä, ota tämä!
— Ja te, Stefan Naumovitsch, ottakaa tämä, sanoi samalla kerjäläisnainen ja painoi hänen käteensä kirjeen, jonka hän sitä ennen oli kopastansa ottanut. — Lukekaa tämä ja toimikaa niinkuin omatuntonne käskee!