— Jos te olette sen miehen ystävä, joka makaa tuossa portaitten edessä, niin tietäkää, että Demeter Banjaluki on kaatanut hänet, koska mies on ollut Dragan kurja välikappale ja hänen käskystänsä on tahtonut viedä turvattoman, viattoman tytön häpeään ja perikatoon.
Rosvon näin puhuessa putosivat kuin suomukset Maschinin silmistä.
Banjaluki ei siis ollutkaan itsessään Stefanin vihamies, vaan oli oikeastaan tahtonut toimittaa samaa kuin Stefankin, mutta erehdyksestä oli luullut Stefanin olevan Dragan kätyrinä. Nyt ei kumminkaan ollut aikaa antautua selityksiin.
— Pitäkää huolta kuolleesta ystävästänne! lausui Banjaluki ylpeästi ja kylmästi. — Ja jos ihmiset Belgradissa kysyvät, miksi Banjaluki tämän verityön teki, niin sanokaa, että kuollut mies on ollut kuningatar Dragan kätyri, ja samalla tavalla Banjaluki ampuu jokaisen, joka antautuu Dragan palvelukseen.
Sitte kääntyi Banjaluki pois ja hävisi nuolen nopeudella pois Tonavaan päin. —
Eversti Maschin heräsi ikäänkuin kiusallisesta unesta. Hän vei kätensä silmilleen, sillä hän luuli, ettei tämä ollutkaan todellisuutta. Nyt hän kumminkin muisti, että velvollisuutensa oli antaa haavoitetulle ystävälle apua. Hän vaan pelkäsi, että apu tulisi liian myöhään.
Siinä makasi Stefan Naumovitsch liikkumattomana verissään, ja verta yhtä mittaa pulppusi rinnasta olevasta haavasta. Eversti Maschin pelkäsi, että Banjaluki oli ollut aivan oikeassa, kun käski hänen pitää huolta ystävänsä ruumiista.
Ukko Zorn oli ajurin istuimelta hypännyt alas Stefanin luokse.
— Hän elää! huusi ukko Zorn everstille, kun tämä saapui kaatuneen luokse. Sydän vielä tykyttää, ja siksi on meillä vielä toivoa.
- Viekäämme hänet heti vaunuihin! sanoi eversti, täytyy viedä hänet heti lääkärin luokse.