- Genia, missä on Genia?
Nämä olivat hänen ensimäiset sanansa.
Hän ajatteli vaan rakastettuaan. Omaa tuskaansa ja vaaranalaista tilaansa ei hän muistanut.
Eversti Maschinilla ei kuitenkaan ollut sydäntä sanoa hänelle koko totuutta, että Genia oli Mustain vuorten ryövärin käsissä.
Sen tähden turvautui hän valheeseen.
- Genia on turvassa, vastasi hän.
- Turvassa? Missä hän on?
- Äitinsä luona, valehteli Maschin. — Hänen äitinsä tuli näet odottamatta paikalle, ja Genia heittäytyi heti äitinsä syliin. Molemmat naiset nousivat sitte vaunuihin ja ajoivat kiireesti pois.
Syvä helpotuksen huokaus nousi nuoren upseerin rinnasta.
- Äitinsä luona — no, sitte on kaikki hyvin, sanoi hän ja lisäsi pitkän vaitiolon jälkeen: