Vihdoinkin, hyvin myöhään levottomasti odottaville avautui ovi ja eversti Maschin astui sieltä ilosta säteillen.

— Hän on elävä! huudahti hän molemmille ystävillensä. — Lääkäri sanoi sen minulle nyt juuri. Haava ei olekaan niin vaarallinen kuin ensimmältä näytti, päinvastoin verrattain vaaraton, sillä ei sydän eikä keuhkot ole vahingoittuneet.

Ukko Zorn seurasi everstiä sairashuoneeseen, missä sairas lepäsi levollisena silmät auki.

Zorn ei voinut kyllä sitä ihmetellä, että autuaallinen hohde säteili sairaan silmistä, mutta jos hän olisi voinut kuulla, mitä haavoittunut tällä hetkellä kuiskasi itsekseen, niin olisi hän heti tietänyt, mistä lähteestä ilo pulppusi.

Sillä hyvin hiljaa, niinkuin heikko suhina, kaikui Stefanin suusta:

— Elää! Oi, suloinen rakas Geniani, se on samaa kuin saada sinut!

Niin, minä tahdon elää, minun täytyy elää, sillä minä rakastan ja minua rakastetaan! Milloinka olisi elämä ollut minulle rakkaampaa!

KOLMASKYMMENES LUKU.

Yksin maailmassa.

Kovasta vastarinnasta huolimatta oli Aza kantanut venheeseen Genian, joka tuskin tiesi mitä hänelle tehtiin.