Hän piti vielä kiinni Geniasta heidän astuessaan pieneen alukseen, sillä hän pelkäsi, että Genia heittäytyisi Tonavan aaltoihin rajussa epätoivossaan, jota Aza ei voinut ymmärtää.
- Ihmeellistä, mikä hänelle on tullut? kysyi Aza itseltään. — Olemmehan me pelastaneet hänet kuritushuoneesta, olemme voittaneet hänen vastustajansa ja kuitenkin hän vaan nyyhkyttää ja itkee, vääntelee käsiänsä ja on epätoivoissaan, kuin olisi hän joutunut suurimpaan onnettomuuteen.
Jumalan kiitos, tuollahan tulee kapteeni! Nyt olen minä ainakin vapaa edesvastuustani.
Demeter Banjaluki tuli juosten alas venheelle, hyppäsi siihen ja käski
Azan laittaa venhe kuntoon.
Sitte kumartui hän Genian puoleen, joka istui tuhtolaudalla, kädet kasvojen edessä ja veti ne pois hellästi.
- No, Genia von Sandorf, huudahti hän ja hänen tuliset kasvonsa näyttivät tahtovan niellä hänen olentonsa — etkö ole tyytyväinen tekooni? Sinä saat uskoa, ettei ollut mikään helppo asia saada sinut Dragan kynsistä, ja siksi täytyi verta vuodattaa sinun tähtesi, tyttö. Mutta parempi sekin, että tässä vuodatti vertansa eräs Dragan kätyreistä, joka ei ehkä ollut yhden ruutipanoksenkaan arvoinen, kuin että sinut olisi viety uuteen, vielä hirmuisempaan paikkaan.
Kun ryövärin ääni kuului Genian korvaan säpsähti hän, tuijotti Demeter
Banjalukiin silmät suurina ja päästi kimakan huudon.
- Genia, mikä sinun on? kysyi Banjaluki hämillään. — Miksi itket? Miksi et kiitä minua? Etkö olekaan iloissasi, että pääsit taas vapaaksi?
Et suinkaan viihtynyt kuritushuoneessa niin hyvin, että haluaisit sinne takaisin?
- Demeter Banjaluki, huudahti Genia, tarttui ryövärin käsiin ja katsoi häntä vakavasti silmiin. — Ei, ei se ole mahdollista — sinä et ole voinut tappaa häntä, et?