Aleksanteri istui kalpeana mietteissään, mutta Draga hymyillen kumarteli joka puolelle; hänestä ei suinkaan saattanut huomata, että hän muutamia minuuttia sitte oli saanut kuulla kuolemantuomionsa.

* * * * *

Genia von Sandorf oli kiireimmän kautta rientänyt takaisin tuomiokirkolle saadakseen selville, oliko Stefan Naumovitsch noudattanut hänen varotustaan. Armollinen Jumala, tuossa onneton vielä seisoi! Tämä siis ei vielä ollut lukenut hänen kirjettänsä tai arveli ehkä, että varotus oli oikeudeton? — Mitäpä Genia nyt tekisi, puhuttelisiko häntä? — kuninkaalliset vaunut jo lähestyivät — vielä kerran raivasi Genia itselleen tietä joukon lävitse, päästäkseen tuon uljaan upseerin puheille — jo oli hän tullut aivan lähelle, niin että melkein kosketti, kun…

Kauhun kirkahdus pääsi Genian rinnasta, sillä jotakin hirvittävätä tapahtui hänen silmiensä edessä.

Hiestä valuvalla oriillaan karahutti Nicodem Lunjevica esiin väkijoukon läpi, joka pelokkaasti ja yllätettynä väistyi syrjään, kun huomattiin Dragan veli ja nähtiin, että häntä seurasi ratsain kymmenen santarmia.

— Takaisin, takaisin! huusivat santarmit, ja joukko hajaantui silmänräpäyksessä!

Nicodem Lunjevica tempasi revolverin taskustaan ja tähtäsi sillä Stefan Naumovitschia. Nuorella upseerilla ei ollut edes aikaa vetäytyä taaksepäin tahi ääntä päästää, ennenkuin viisi poliisimiestä takaapäin heittäytyi hänen kimppuunsa, veti hänen kätensä taaksepäin, pani hänet käsirautoihin, vieläpä joku tarttui häntä niskaan, puristaen kuin ruuvipenkissä.

— Nyt olet vangittu, Stefan Naumovitsch, ärjäsi Nicodem Lunjevica hänelle. — Hänen majesteettinsa kuninkaan nimessä vangitsen sinut valtiopetoksesta! Laahatkaa hänet mukananne ja heittäkää linnoituksen kellariin!

Genia seisoi siinä kivettyneenä. Ei yksikään sana päässyt hänen huuliltaan ja hänen suuret, hehkuvat silmänsä tuijottivat Stefanin kuolonkalpeisiin kasvoihin, joissa ei kuvastunut yhtään pelvon eli kauhun ilmettä, vaan ainoastaan syvä suru.

Kansanjoukon äkkiä valtasi liikutus, ja kuului napinaa, johon vieläpä talonpojatkin yhtyivät, vaikka kuninkaan puolta pitivät.