Samalla myöskin Lazar kysyi:
- Mitä teillä oli täällä tekemistä? Iltasin ei tavallisesti ole ullakolle mitään asiaa.
— Minä — minä — sammalti Klärchen, joka oli sillä mielellä kuin olisi ollut Lazarin verkossa — minä olen — älkää luulko herra poliisipäällikkö, että teillä on oikeutta kuulustella minua kuin jos olisin teidän vankinne. Minä olen vapaan kansalaisen tytär, nuhteeton tyttö, ja minä kieltäydyn vastaamaan teille teoistani ja toimistani.
— Siitä voi tulla teille kallis lysti, sanoi Lazar uhkaavasti. — Poliisille täytyy vastata, kun hän kysyy. Muutoin ette tarvitse mitään sanoa, minä kyllä tulen toimeen ilman teidän apuanne. Onko arkku lukossa?
Klärchen vapisi, tämän kuullessansa.
Jos Lazar avaisi arkun, olisi rosvo hukassa, sillä Georg Eder heti ilmaisisi, mitä tietä Demeter Banjaluki oli kulkenut. Mutta Klärchen ei enää kyennyt estämään poliisipäällikköä.
Lazar jo kumartui ja rupesi arkun kantta auki nyhtämään. Varmaankin hän itsekin luuli, että vanha arkku oli lukossa, mutta nyt hän huomasikin, että kannen saattoi helposti nostaa.
— Herra poliisipäällikkö, huudahti Klärchen äkkiä, nähdessään että Lazar ryhtyi avaamaan arkkua, — teillä ei ole mitään oikeutta tunkeutua meidän salaisuuksiimme. Tässä arkussa on ehkä esineitä, joita teidän ei tule nähdä.
— Poliisilla on oikeus nähdä kaikki, vastasi poliisipäällikkö lyhyesti ja jyrkästi. Poliisin velvollisuus on päinvastoin ottaa kaikesta selkoa.
Peräytykää, Klara Zorn, elkää estäkö meitä kauvemmin virkamme toimituksessa, jollette tahdo tutustua vankilaan!