— Serbialaiset ovat sinulle kruunun antaneet, Aleksanterini, sanoi
Draga puoliääneen, — mutta minä kiinnitän sen lujasti päähäsi.
Ja voimakkaasti painoi hän kruunuu kuninkaan päähän, ja — nyt se pysyi päässä. [Historiallisesti totta.]
Helpotuksen huokauksen päästivät tämän merkitsevän kohtauksen näkijät.
Nyt lähestyi hovipoika Aleksanteria, sininen silkkityyny kädessään, polvistui hänen edessään ja ojensi hänelle otsakoristeen, joka loistossaan todella ei ollut kruunua huonompi.
Ja kuningas kiinnitti koristeen keveästi Dragan päähän, jonka mustissa kiharoissa se näytti kultanauhalta, sekä sanoi hellällä, sydämellisellä äänellä:
— Minä kruunaan sinut, sinä kaunis serbialaiskuningatar Draga; ja minä olen suojeleva päässäsi olevaa kruunua.
Kuninkaallinen morsiuspari polvistui sen jälkeen alttarin rappusilla, metropoliitta luki liikutuksesta väräjävällä äänellä siunauksen heidän ylitsensä, samalla kuin urkujen vieno sävel säesti hänen sanojansa.
Temppelin ulkopuolella julistivat kanunanlaukaukset, jotka vyöryivät Saven ja Tonavan yli kauvas Itävallan kentille, että serbialaiskuningas nyt oli saanut puolisonsa.
Mutta Aleksanteri ja Draga lähtivät ulos temppelistä. Ulkona tuomiokirkon rappusilla pysähtyi Aleksanteri, kietoi käsivartensa vaimonsa rehevän vartalon ympäri ja huusi kovalla äänellä, niin että raikui laajalla alalla:
— Katsokaas, serbialaiset, tämä on teidän kuningattarenne! Terve, kolmasti terve kuningatar Draga, jonka minä vapaasta tahdostani olen valinnut sydämeni toivomuksen mukaan vapaan serbialaiskansan parista!