SEITSEMÄSNELJÄTTÄ LUKU.
Saksalainen kuski.
Kaksi päivää näiden tapahtumain jälkeen kohta vuoteelta noustuaan Draga soitti sähkökelloa ja käski kamarineitsyen lähettämään täti Euphemian hänen luoksensa.
Muutettuaan Tapschideriin oli kuningatar nimittäin ottanut täti Euphemian luoksensa. Euphemia ei kumminkaan ollut Dragan oikea täti, vaan kuului kuningattaren miesvainajan, insinööri Maschinin perheeseen.
Eikä Euphemia edes ollut insinööri Maschinin oikea täti; insinööri oli vaan sääliväisyydestä ottanut tuon vanhan köyhän naisen taloonsa, jalosta tunteesta, jonka palkaksi kumminkin maailman tavan mukaan tuli vain häpeällistä kiittämättömyyttä.
Täti Euphemia oli nimittäin ollut Dragan välikappaleena kaikissa niissä siivoissa toimissa, joissa kaunis rouva Maschin oli ollut päähenkilönä. Jaa, vieläpä oli täti neuvonut Dragalle myrkkyjen valmistamisen ja oli opettanut hänelle niiden käyttämisen. Ehkäpä juuri täti valmisti senkin juoman, jonka nautittuaan insinööri Maschin, kuten hänen veljensä, eversti, varmasti väitti, äkkiä kuoli. Ainakin saattoi uskoa tämän syntyvän täti Euphemialta, sillä hän oli näkyjään varsin ruma ja luotaan vieroittava vanha noita-akka.
Tuskin oli kuningatar yllämainittuna aamuna lausunut käskynsä, kun ovi avautui ja täti Euphemia astui sisään. Kun Draga oli tullut kuningattareksi, niin Euphemia kahisi kankeassa silkissä, ja hänen harmaa tukkansa oli pörhistelty aivan viimeisen muodin mukaan, mikä antoi hänelle erittäin hullunkurisen ulkomuodon.
— Kas, johan te olette pystyssä? huudahti täti Euphemia mairittelevalla äänellä, lähestyen sohvaa, jolle Draga oli viehättävässä aamupuvussaan laskeutunut lepäämään, juuri noustuaan kylvystä!
- Kuinka olet tänä yönä nukkunut, kaunis kuningatar? Onko sinulla ollut suloisia unia? Hi, hi, hii, varmaankin olet uneksinut kuninkaastasi, joka sinua niin suuresti rakastaa, kantaa sinua käsillänsä!
— Oi, elä puhu hänestä! keskeytti Draga synkän näköisenä. — Kohta on se aika mennyttä, minkä voin kuninkaan suosiosta ylvästellä!