— Ja ilman minua?
Vaikkei Dragalla tänä aamuna ollut vähintäkään aikomusta ottaa kuningas mukaansa ajelemaan — eihän hänestä olisi ollut mitään hyötyäkään, niin käänsi hän kuitenkin asian toisin päin ja vastasi ärtyisellä äänellä:
- Kun pidit parempana mennä ulos ilman minua, niin, vielä enemmän, toisen seurassa, niin sallitaan kai minun ilman sinuakin lähteä ulos.
- Toisen seurassa? huudahti Aleksanteri. — Sinä unohdat, että tämä toinen on sisaresi! Muuten emme lähteneetkään linnasta yhdessä, lisäsi hän, vaan tapasimme sattumalta puistossa.
- Minä annan täti Euphemian toimeksi, puhisi Draga melkein tylysti, kääntyen sisareensa, että hän pitää sinua silmällä! Ei sitä tavallisesti mennä niin varhain yksin metsään. Mene heti huoneeseesi! Huomaan, että se wieniläinen nainen, jolle sinut uskoin, ei ole likimainkaan antanut sinulle sitä kasvatusta, jota toivoin.
Ja nyt kuninkaani, jatkoi hän hymyillen Aleksanterin puoleen kääntyen, samalla kun Helena seisoi hiljaa ja jäykkänä eikä voinut ymmärtää, mitä pahaa hän oli tehnyt, että sisarensa viha saattoi noin nousta — nyt herrani ja puolisoni, pyydän sinulta vähän lomaa.
Tahdon koetella uusia hevosiani ja samalla nähdä onnistuuko Ivan Rykovin, jonka ruhtinas Orloff ystävällisesti minulle lähetti, kesyttää noita hiukan rajuja hevosia. Hyvästi siis, ystäväni, me tapaamme toisemme aamiaispöydässä.
Tunnin perästä olen tullut takaisin! Siihen asti saat tyytyä tähän suudelmaan.
Ja aivan hoviväen silmäin edessä löi hän kätensä hänen kaulaansa, veti hänet rintaansa vasten ja suuteli, katsoen hänen päänsä ohi Ivan Rykoviin nähdäkseen, minkä vaikutuksen hyväilyt tekivät häneen.
Mutta Ivan Rykov seisoi siinä hiljaa kuin kuvapatsas.