Hän ei silmiäänkään väräyttänyt.
Hän katsoi suurilla, tulisilla silmillään puiden varjoon.
Draga repäsi itsensä irti puolisonsa syleilystä ja seuraavalla hetkellä istui hän jo vaunuissa nojaten hymyillen sen silkkityynyille.
Ivan Rykov oli asettunut hänen taaksensa.
Kuningattaren pään päällitse hoiti hän ohjaksilla hevosia, jotka jo kauvan olivat kärsimättömästi raapineet maata kavioillaan.
Kuningas viittasi puolisolleen ja poisvierivät vaunut katosivat korkeiden puiden taa.
KAHDEKSASNELJÄTTÄ LUKU.
Kuningattaren ryöstö.
Yhä syvemmälle ja syvemmälle painuivat vaunut pimeään metsään. Puiden välissä kehräsivät auringon säteet kultalankojaan.
Syvälle painuivat puiden latvat kuningattaren yli, joskus niinkin syvälle, että hänen täytyi taivuttaa kaunista, ylpeätä päätänsä, etteivät nuo kauniit, viheriät lehdet ottaisi kiinni.