Hevoset näyttivät tuntevan mestarin käden.
Ne juoksivat nopeassa, mutta tasaisessa ravissa.
Kaksi tuntia kesti matka ja vaikka Draga alussa oli istunut hiljaa, niin alkoi hän vähitellen jutella Ivan Rykovin kanssa.
Hän antoi hänen kertoa saksalaisesta kotipaikastaan ja sen Rykov teki jonkunmoisella runollisuudella.
Yhä enemmän ja enemmän alkoi hän huvittaa Dragaa, ja kuta enemmän hän miestä tarkasteli, sitä enemmän hänelle selvisi, ettei täti Euphemia ollut antanut hänelle niinkään tyhmää neuvoa.
- Tämä oli ihana matka! huudahti Draga, kun hän taas läheni Tapschiderin huvilinnaa. Tekisipä todellakin mieleni tehdä tämä matka vielä kerran kuutamolla!
Sillä sen täytyy olla vielä ihanamman silloin kun metsä on yksinäinen, kuun ja tähtien valaisema!
- Kuulkaa nyt! Ivan Rykov, kuinka olisi, jos illallisen jälkeen odottaisitte taas minua vaunujen kanssa?
- Teidän majesteettinne tarvitsee vaan käskeä, vastasi saksalainen — ja minä vaan tottelen!
- Hyvä, silloin käsken minä teitä tänä iltana yhdeksän tienoissa olemaan vaunujen kanssa valmiina suurella käytävällä, joka vie linnasta ympyrälle! Kuninkaan ei tarvitse tietää tästä matkasta.