Draga antoi hänen viedä itsensä.
Salaisesti myönsi hän itselleen, että tämä oli todellakin uskallettu seikkailu, johon hän oli antautunut.
Mutta hänellä ei ollut enää valtaa itsensä yli.
Rykov oli tullut eräälle ovelle vanhassa tornimuurissa.
Se oli vaan vedetty kiinni.
Hän potkaisi sen auki jalallaan ja osoitti kapeata porrasta, joka vei torniin.
Kylmä, ummehtunut ilma löi vasten Dragan kasvoja.
Hän kuuli epäilyttävää ratinaa, jonka luultavasti sai aikaan joku yöllinen eläin, joka siellä oleksi.
Hän voitti vastenmielisyyden, joka tahtoi häneen hiipiä.
Sen sijaan hiipi hän lähemmä Rykovia ja antoi tämän viedä hänet ylös portaita.