Sillä hän meni niin kiltisti siihen ansaan, jonka hänelle viritin.
Draga päästi huudon.
Saksalaisen sanat, joita ei enää lausuttu vieraalla murteella, vaan puhtaalla, sujuvalla Serbian kielellä, synnyttivät hänessä kamalan aavistuksen.
Hänen silmänsä jäivät selälleen ja saivat kauhun ilmeen.
- Ihminen! huudahti hän. Kuka sinä olet? Mitä uskallat sinä tehdä?
Vaikka Draga oli kauhun vallassa, ei hän kumminkaan kadottanut mielenmalttiaan. Hän ei ollut sellainen luonne, joka helposti antautuu.
Hän ojensi itsensä suoraksi ja katsoi häneen käskevällä ilmeellä.
- Etkö tiedä, että se, mitä nyt sanoit, maksaa sinun elämäsi.
Minä olen Draga, Serbian kansan kuningatar, kuningas Aleksanterin puoliso, ja voi sinua, Ivan Rykov, kun minä huomenna tulen vapaaksi! Silloin —
Hirvittävä nauru kaikui kalpean miehen suusta ja pani Dragan vaikenemaan.