NELJÄSKYMMENES LUKU.
Kaksi sutta ja yksi lammas.
Samassa kuin toiselta suunnalta Matias Sperber meni pientä, rauhallista taloa kohti, missä Cyrilla ja Sylva elivät yksinäistä, tyyntä elämätään, liikkui toisella puolen mies samaa päämäärää kohden.
Tällä miehellä oli metsästäjän puku.
Komea jahtikivääri riippui hienossa kannattimessa vasemmalla olkapäällä.
Mitähän mies aikoi metsästää tällä yksinäisellä, Tonavan saarella?
Olikohan vaan metsästysinto ajanut hänet tälle hiljaiselle saarelle, vai oliko se muu halu, joka aiheutti tämän seikkailun?
Muutamia minuutteja sitte oli hän noussut venheestä noin viiden sadan askeleen päässä siitä paikasta, josta Demeter Banjaluki samaan aikaan läksi venheessään.
Varovasti oli hän silloin katsellut ympärilleen joka suunnalle ja vasta sitte kun oli päässyt varmuuteen siitä, ettei yhtään ihmistä ollut läheisyydessä, oli hän hiljaa, kuin peto, hiipinyt eteenpäin vanhojen leppien alla.
Hänen silmänsä, jotka loistivat vastenmielisesti, olivat suunnatut pientä taloa kohti.