- Barkas, Barkas, ystäväni, tällaisenako sinut löydän! huudahti Demeter kauhusta vapisevalla äänellä. — Avaa toki silmäsi, Barkas, minä se olen isäntäsi!
Etkö kuule, mitä sanon? Herää nyt.
Haa, se on kuollut — kuollut!
Ei, Jumalan kiitos, ei aivan — ei aivan. Se liikkuu.
Miten sydäntä särkevin katsein katsoo se minuun, kuin tahtoisi se rukoilla apua!
Barkas parka, ne ovat myrkyttäneet sinut!
Koira, joka nähtävästi oli kuolemaisillaan, päästi hiljaisen, valittavan äänen.
Se kuului niin surkealta, että kyyneleet tulvivat voimakkaan miehen silmiin, joka oli niin tottunut kuolemaan ja kauhuun.
Mutta jo seuraavassa silmänräpäyksessä lakkasivat Demeterin kyyneleet vuotamasta.
Hän työnsi pois luotaan koiran pään, jonka tämä oli ojentanut häntä kohti ja juoksi ylös tuskasta huutaen.