Lapseni — Sylva — laupias Jumala! Ne ovat tappaneet Barkaksen voidakseen sitte viedä pois Sylvan!
Demeter horjui kuin juopunut pimeässä takasin taloon. Hän saapui ovelle.
Molemmilla nyrkeillään löi hän ovelle, kuin olisi hän tahtonut lyödä sen sisälle.
- Herää, herää, äiti Cyrilla! huusi hän äänellä, joka kaikui yli koko saaren. — Herää, Sylva, näyttäydy, lapseni! Minä se olen, isäsi!
Kun ei hän heti kuullut vastausta sisältä, syöksyi hän koko ruumiinsa painolla ovea kohti, niin että paksut laudat särkyivät ja sirpaleiden lomasta syöksyi hän sisään.
Mutta silloin avautui erään sisähuoneen ovi.
Eräs vaippaan pukeutunut olento meni Demeteriä vastaan.
- Äiti Cyrilla, sanoi ryöväri läähättäen, nähdessään vanhuksen — tekö se olette?
- Minä se olen, Demeter! Anteeksi, että tulen teitä herättämään!
Mutta sieluani repii sanomaton tuska. Sylva — missä on Sylva?