Ajatustulva pauhasi hänen aivoissansa… Kukapa toisi tuon kotelon taas päivän valoon, kuka sen avaisi, kenenkä silmät kohtaisivat nuo rivit, jotka kuningatar Dragalle olisivat niin turmiota tuottavat?

Olisikohan hänelle itselleen suotu vielä kerran nähdä tuo kotelo, joka nyt Stefanin mielestä oli kallisarvoisin aarre, mikä Serbiassa kätkeytyi, tuhat kertaa kallisarvoisempi kuin juvelien koristama kuningaskruunu. Vai jäisikö kotelo ikipäiviksi Tonavan pohjalle, ahtolan asujamille, samoin kuin hän itse lepää maan kolkkoon hautaansa?

— Sinulle, kohtalo, huudahti nuori upseeri, jätän minä tämän arvoituksen parhaan neuvosi mukaan ratkaistavaksi! Ja jo oli hän avaamaisillaan kätensä antaakseen salaisuuden painua pohjaan, kun äkkiä — rautaiset sormet tarttuivat hänen oikean kätensä ranteeseen, puristaen hänen kättänsä niin kovasti, ettei hän kyennyt kättänsä avaamaan eikä koteloa viskaamaan.

Stefan hämmästyi tästä varsin odottamattomasta teosta niin kovin, ettei minuuttiin kyennyt sanaakaan lausumaan, yhtään ääntä päästämään. Suurilla silmillä hän ristikkoakkunan läpi katsoi kasvoihin, joita ei ollut koskaan ennen nähnyt, mutta jotka hänestä kumminkin näyttivät niin tutuilta, kuin jos jossakin olisi nähnyt nuo piirteet kuvattuina.

Ne olivat erään miehen laihat, ahavoittuneet, rohkeat kasvot, joita ympäröi musta kokoparta ja varjosti rehevät kiharat.

Keveästi kaareutunut nenä antoi näille kasvoille uskaliaisuuden ja rohkeuden ilmeen, ja huulien ympärillä, jotka tulivat näkyviin mustien viiksien alta, leijaili ylpeä, pilkallinen hymy.

Oliko tuo mies tullut ilmasta lentäen? Oliko hän syössyt alas taivaasta?

Mies seisoi pienessä kepeässä venheessä, jommoisia etenkin albaanilaiset käyttävät virralla ja voivat niitä soutaen saavuttaa tavattoman nopeuden.

Myöskin miehen puku, jota Stefan nyt kuutamossa tarkasteli, osotti, että mustapartainen mies oli vuoren poika. Puku oli monivärinen, eikä vyöltä myöskään puuttunut kadjaaria, käyrää puukkoa, jota albaanilaiset ymmärtävät käyttää erittäin taitavasti peljättävänä aseena vastustajiansa vastaan.

Tämä mies nyt tarttui lujasti Stefanin käsiranteeseen.