— Mitä aiot tehdä, onneton? sanoi mustapartainen mies heläjävällä äänellä. — Miksi viskaat hopeakotelosi Tonavaan? Joko teet testamenttisi? Luulenpa todellakin sinun tekevän, koska olet tuossa kirotussa kopissa. Valitse minut sitte perijäksesi!
— Päästä käteni! huusi Stefan närkästyneenä. — Mies tahdotte olla ja kumminkin hyökkäätte avuttoman vangin kimppuun!
— Etkö kuolemaa pelkää? Kysyi mies läpitunkevin katsein, sen sijaan että olisi kysymykseen vastannut. — Monta kertaa ennenkin olen venheelläni kulkenut tämän Belgradin linnoituksen ohi, ja näiden ristikko-akkunain takaa olen kuullut monta epätoivon huutoa ja itkua, arkaa voivotusta ja valitusta; mutta sellaista, joka tyynenä katsoo kuolemata silmiin, en tähän saakka tällä paikkaa ole kohdannut.
— Siis olen minä ensimäinen sellainen, vastasi Stefan melkeinpä halveksivalla äänellä. — Pelkureita löytyy kylliksi, mutta ainoastaan ani harvoja miehiä. Mutta sinä annat nyt minun varmaankin olla rauhassa, sillä et todellakaan näytä miltään pikku varkaalta, joka välittäisit muutaman markan voitosta.
— Ei, en todellakaan, vastasi albaanilainen kummallisesti hymyillen. — Mutta en kumminkaan voi kärsiä sitä, että heität hopeakotelosi virtaan, sillä otaksun, että se sisältää jonkun salaisuuden. Kuinka tahtoisit siitä muutoin päästä!
— Etkö voisi ilmaista tuota salaisuutta?
Näin sanoen oikasihe vuoren poika voimakkaalla, äkillisellä liikkeellä, niin että venhe oli vähällä kaatua; hänen silmistään leimahti raju liekki, ja äänensä kuului terävältä ja kovalta, kun hän vastasi:
— En vielä koskaan ole ilmaissut salaisuutta, minkä kuoleva on minulle uskonut, ja kun sinä olet sellainen, niin nyt myöskin saat tietää, kenen kanssa olet tekemisissä: Minä olen Demeter Banjaluki, n.k. "Mustien vuorten ryöväri."
Stefan teki vaistomaisen liikkeen, ikäänkuin olisi tahtonut vetää kätensä takaisin, mutta tämä oli ryövärin rautakourassa kuin ruuvipuristimessa. Onneton vanki kalpeni, mutta sitte taas veri virtasi hänen poskiinsa, ja iloisella äänellä hän sanoi:
— Oletko Demeter Banjaluki, Mustien vuorten ryöväri? Haa, siinä tapauksessa olet juuri se mies, jota kaikista enin tarvitsen. Sinut on yhteiskunnasta ulos sysätty, oikeuden palvelijat ajavat sinua takaa, sen hyvin tiedän, ja palkinto on määrätty sinun päästäsi. Mutta ne, jotka sinut tuntevat, ylistävät urhoollisuuttasi ja uskollisuuttasi ystävää kohtaan.