No hyvä, ota tämä hopeakotelo mukaasi vuorillesi ja vanno minulle, että uskollisesti olet sen säilyttävä, kunnes Stefan Naumovitsch kerran vaatii sen takaisin. Mutta jollen saisi palata elävien joukkoon, niin jätä tämän kotelon sisällys kuningas Aleksanterille!
Jos sen teet, niin olet Serbialle osottanut palveluksen, joka on pahojen tekojesi vastapainona, ja kerran olet Jumalan, ikuisen tuomarin edessä seisova puhtaana, kaikista synneistä vapaana.
Demeter Banjaluki, minä kysyn sinulta: tahdotko tehdä tämän valan? Ajattele, että kuoleva rukoilee sinua täyttämään hänen viimeisen tahtonsa.
Albaanilainen nosti ylös vapaan vasemman kätensä valaa vannoakseen; vakavalla, juhlallisella äänellä hän sanoi:
— Stefan Naumovitsch, minä vannon säilyttäväni tämän hopeakotelon, kunnes sinä sen takaisin vaadit. Mutta, jos kuulen puhuttavan kuolemastasi, niin jätän sen kuningas Aleksanterille. Koirat nuolkoot vertani ja raatokotkat repikööt ruumiini, jos valani rikon!
— Ota se siis ja pakene aarteinesi, niin pian kuin venheesi sinut kerkiää kuljettaa!
Tämän sanottuansa päästi Stefan kotelon kädestänsä. Ryöväri otti sen taitavalla kädenliikkeellä ja kätki sen povelleen, punasen paitansa alle.
— Hyvästi sitte, Stefan Naumovitsch, sanoi Demeter Banjaluki, lämpimästi puristaen koppivangin kättä. — Huomispäivän yönä ja kahdeksana seuraavana yönä kuljen minä venheelläni samaa tietä näiden akkunain alatse. Jos silloin vielä elät, niin puhuttele minua!
Laukaus pamahti, kuula lensi yli ryövärin vasemman olkapään ja putosi veteen.
— Kas vaan, se koski minua, huudahti Demeter Banjaluki; — ovat varmaankin nähneet minut tuolta tornin huipulta ja luulevat, että olen tullut sinua pelastamaan. Ikäänkuin olisi helppo asia murtaa jättiläismuurit tahi viilata poikki rautatankoja. Mutta, minun täytyy pois, en uskalla odottaa yhtä kuulaa lisäksi, se saattaisi paremmin sattua. Jää siis hyvästi, ja Jeesus vieköön sielusi Jumalan tykö.