- Hänen toimenaan oli kesyttää ne unkarilaiset hevoset.
- Aivan oikein! vastasi kuningas. — Mitä siitä miehestä on sanomista?
- Sen miehen kanssa olin ajelemassa eilisaamuna.
Niin, mehän tapasimme toisemme, kun sinä sisareni Helenan kanssa olit puistossa kävelemässä.
- Aivan oikein! vastasi kuningas hieman hämmästyneenä, kun Helenan nimeä mainittiin. — Hyvin hyvästi muistan sen.
Pyysin sinua myöskin, ettet lähtisi tuolle matkalle. Mutta sinä olit varmasti päättänyt lähteä.
- Matka menikin ilman mitään ikävyyksiä! vakuutti Draga. — Ainoa tapahtuma oli se, että eräs pyyntökirja viskattiin vaunuuni, kun minä olin Tapschiderpuistossa.
Minä avasin sen ja siinä oli nöyrä rukous eräältä naiselta, joka asuu puistossa.
Hän kirjoitti minulle ja kertoi, että hänellä on sairas lapsi, sekä pyysi minua tekemään jotakin hänen hyväkseen.
Sääliväisyyden liikuttamana käskin kuskin iltasilla illallisen jälkeen odottaa minua ja niin pian kuin mahdollista viedä minut sen köyhän naisen asunnolle, joka oli metsän sisässä.