- Te kuolette nälkään, Ratscho Knetzewitsch, jos ette suostu ehdotukseeni, kuiskasi Eufemia, kun hän näki, että aatelismies alkoi horjua. Ottakaa nyt, kun teille tarjotaan, sellaista onnea ei enää teille koskaan tarjota!
Ja siitä on teidän vaan minua kiittäminen. Satoja henkilöitä löytyisi, jotka olisivat halukkaita heti ansaitsemaan nämä rahat ja, mitä sanon minä — tuhansia muita! Ettekö siis aavista, kuka se on, joka antaa teille tämän tehtävän? Ettekö todellakaan aavista? Ettekö tiedä, mikä toimi minulla on nykyään?
- Minä tiedän, minä tiedän! mutisi Knetzewitsch. Te olette kuningatar
Dragan luona.
- Niin kenelläkäs muulla luulette olevan niin paljon rahaa pois antaa? Sellaista voi vain kuningatar tehdä! Ei kukaan voi niin helposti luopua rahoistaan kuin hän. Peijakas, vieläkö sitte epäilette? No, sitte haen minä kai jonkun toisen, jolle ei tarvitse tuhlata niin paljon sanoja.
Mutta samalla kun Eufemia aikoi pyyhkäistä kultarahat takaisin laukkuunsa, heittäytyi Knetzewitsch ulvoen kuten susi pöydän yli, laski vapisevat kätensä kultarahojen päälle ja tuijotti Eufemiaan vedenharmailla silmillään.
Vanha nainen heittäytyi pelästyneenä tuolissaan taapäin.
- Ettehän vaan aikone viedä rahojani! huudahti Eufemia, vapisten joka jäsenessään.
- Viedä niitä teiltä? Enhän toki, en minä sentään ryöväri ole! — Ei, minä tahdon ansaita, rehellisesti ansaita nämä rahat — tehän sanoitte, että niitä on kaksikymmentätuhatta frangia. Ha, haa, sanoinko "rehellisesti"? No niin, saattaahan se niinkin olla! — Luoti, sanoitte te, miehen sydämeen, joka on jonkun vihollinen. Miksi pitää sitte ihmisillä olla vihollisia? Me tarvitsemme rauhaa Serbiassa, rauhaa! — Minä teen sen, minä teen sen — niin, sen minä teen. Sanokaa te terveisiä sille, joka teidät lähetti, että Ratscho Knetzewitsch ei ole mikään heikko raukka. Tuhat tulimmaista, pelkuri en ole koskaan ollut! Minä teen sen, se on päätetty!
Ja pääasia oli todellakin päätetty. Sillä mitä sitte keskusteltiin Eufemian ja Knetzewitschin välillä, oli vaan sivuasioita, joka koski aikaa ja tapaa, miten rikos oli tehtävä.
- Tapschiderpuistossa voitte hänet tavata, ilmoitti Eufemia, salaisesti iloiten, että hänen tuumansa oli niin hyvin onnistunut. — Te tapaatte hänet varmasti sen yksinäisen talon läheisyydessä — tiedättehän, mitä taloa tarkoitan, se ei ole kaukana veritammesta — siellä tapaatte hänet varmimmin ja voitte parhaiten tähdätä.