Kun he olivat tulleet ulko-ovelle, pyysi Milan häntä viipymään vielä hetken. Hän avasi oven raolleen ja huusi puoliääneen ulos:

- Eversti, onko ilma puhdas? Katso ympärillesi ja tunnustele vielä kerran, onko mitään vaaraa uhkaamassa!

Oli minuutin hiljaisuus, sitte vastasi Maschin:

- Minä en voi nähdä mitään epäiltävää. Tule vaan heti tänne! Vaunujen oven olen jo avannut, hiivi vaunuihin ja sitte matkalle niin pian kuin mahdollista!

Milan astui ensin ulos. Hän kietoi takin tiukasti ympärilleen ja veti hatun syvemmälle otsalle. Hänen takanaan seisoivat vielä Ada ja Milanka odottaen kutsua.

Milan katseli ympärilleen. Hänen oikea kätensä, joka oli takin taskussa, tarttui revolveriin. Hän oli varmasti päättänyt, että jos tällä hetkellä joku Dragan palkatuista murhaajista näyttäytyisi, niin hän koettaisi ehtiä edelle ja ampua hänet empimättä.

Yö oli pimeä. Kuu piilottautui pilvien taa. Pensasten päällä, joita kasvoi molemmin puolin metsätietä talon lähellä, oli harmaa usva, jota oli kohonnut maasta.

- Tulkaa rakkaani! huudahti Milan, kääntyen ja ojentaen kätensä Adaa kohti. Tämä irtautui hiljaa Milankan syleilystä ja meni muutamia askelia rakasta miestänsä kohti.

Silloin peräytyi hän äkkiä taapäin, kuin olisi hän nähnyt myrkyllisen käärmeen, joka vaani tuolla pensaikossa, mutta sitte heittäytyi hän Milanin päälle, tarttui kiinni häneen ja tunki hänet väkisin vaunuihin.

Silloin pamahti laukaus, tuli välähti yön pimeydessä ja sitte —