Näin sanoen aikoi hän hyökätä Genian kimppuun, ryöstääkseen häneltä kiväärin. Mutta tyttö juoksi muutamia askelia takaperin, asetti kiväärin poskeaan vasten ja huusi äänellä, jossa oli muutakin kuin pelkkä uhkaus:
- Takasin, Ratscho Knetzewitsch! — Varo itseäsi minulta! Minä voisin unohtaa, että olet pelastanut henkeni ja ottanut minut huoneeseesi, kun minä sairaana ja väsyneenä vaivuin sinun ovesi eteen. — Varo itseäsi — minun luotini lävistää sydämesi!
Milan koetti tällä hetkellä nousta ylös hyökätäkseen murhaajan niskaan, mutta oi — hän lienee kaatuessaan puun kannon yli saanut suonenvenähdyksen, tai oli jalka kerrassaan poikki. Siihen tuli lisäksi se heikkous, jonka veren vuoto tuotti. Hän ei voinut nousta muuta kuin istualleen ja sitte kaatui hän takasin maahan.
- Niin, minä aavistin juuri tätä, jatkoi Genia, kun sinä salassa poistuit kotoa nukutettuasi omatuntosi viinikellarissasi.
Minä luin juuri silmistäsi kamalan aikeesi. Minä olen kerta toisensa perään kysynyt itseltäni, kuka antoi sinulle kultarahat ja setelit. Minä tiesin, ettei se voinut olla ystävä, joka antoi sinulle tämän avun, vaan täytyi sen olla vihollinen. Siksi seurasinkin sinua, kun poistuit kotoasi. Mutta Tapschiderissä jouduin pois jäliltäsi ja löysin sinut vasta aivan äsken. Pakene nyt, onneton! lopetti Genia intohimoisella kiihkeydellä lausutun puheensa. — Pakene, niin kauas kun jalkasi voivat sinua kannattaa! Tämä mies antaa armon käydä oikeudesta eikä vedä sinua maallisten tuomarien eteen. Minäkin pidän tämän asian salassa, mutta meidän tiemme käyvät tästälähin eri suuntiin. Mieletön, luulitko voivasi ostaa minut sadalla tuhannella frangilla? Vaikka panisit miljooneja, niin, vaikka koko maailman aarteet minun eteeni ja vaikka olisit nuori ja kaunis sen sijaan että nyt olet vanha ja ruma, niin ei Genia von Sandorf kumminkaan koskaan kuuluisi sinulle!
- Ei koskaan! ulvoi Knetzewitsch. — Ha, haa, saammepa nähdä, mitä sinulla on sanottavaa, kyyhkyseni, kun minulla on tähti rinnassa ja kuningas on nimittänyt minut salaneuvokseksensa ja minulla on niin paljon rahaa, että sinä saat aina ajaa katetuissa vaunuissa! Tuhat tulimmaista, sinä et siis tahdo antaa minulle kivääriäni takasin! Hyvä, en minä sitä tarvitsekaan, tämä vie minut varmemmin perille.
Kauhukseen huomasi nyt Genia, että hän veti samalla esille suuren puukon, jonka terä välähti kuutamossa.
- Kuole, Milan Obrenovitsch! huusi Ratscho Knetzewitsch ja pitäen puukkoa korkealla hyökkäsi maassa makaavaa, aseetonta miestä kohti. — Minä olen vannonut ja minä pidän valani. Minä olen Zaporan linnan herra ja aion olla edeskinpäin.
Lausuessaan nämä sanat, oli hän heittäytynyt polvilleen Milanin viereen. Hänen karkea, kömpelö vasen kätensä tarttui maanpakoon ajetun kuninkaan kurkkuun, ja turhaan koetti kuningas saada likaista kättä pois kaulastaan.
Oikealla kädellään heilutti Ratscho Knetzewitsch puukkoa päänsä päällä ja näytti hakevan paikkaa kuninkaan rinnassa, johon saattoi tunkea veitsen.