- Minä — tiedän kaikki — mutta minä en saa siitä mitään tietää — olet oikeassa, oma Dragani. Täytyy soittaa kaikilla kirkkojen kelloilla koko Serbiassa. Kansan täytyy langeta polvilleen ja kiittää ja ylistää Jumalaa, että hän on varjellut kuninkaan isää. Kaikissa tapauksessa täytyy näytellä kansan edessä. Ehkä olisi myös hyvä panna toimeen juhlia — ja murhaaja — niin, missä on murhaaja — hän saa kovasti tuntea minun vihaani. Kuinka — minun oman isänikö hän tahtoi ampua, se koira. Minä hakkautan hänet kappaleiksi — minä, kuningas, maan ensimäinen tuomari!
Nicodem Lunjevica meni pois toimittamaan kuninkaan käskyä. Kulkiessaan sisarensa ohi sanoi hän tälle:
- Elä huoli puhua mitään siitä toisesta vangista, joka oli mukanani! Se on asia, jonka me selvitämme keskenämme.
Tuskin oli ovi sulkeutunut kuningattaren veljen jälkeen, ennenkuin Draga riensi Aleksanterin luo, ojensi rukoillen kätensä häntä kohti ja huudahti:
- Aleksanteri, tahdotko syöstä meidät molemmat turmioon? Hillitsehän toki itseäsi, ei kukaan saa tietää, että sinä olet edeltäpäin tiennyt murhasta. Oi Jumalani, sehän olisi sinun valtasi loppu! Milan on vielä niin rakastettu Serbiassa, että omat alamaisesi nousisivat kapinaan sinua vastaan.
- Nousisivat kapinaan! huudahti Aleksanteri, hänen silmänsä pyörivät rajusti ja valkeat huulensa vapisivat. — Kuka uskaltaa nousta kapinaan kuningastansa vastaan? He kuolkoot, he kuolkoot kaikki, kaikki tyyni! Oh, minä näytän heille, että minulla on vielä valta. Minä tiedän olevani kapinoitsijain ympäröimänä —
- Laupias Jumala, aiotko tulla ihan hulluksi! huudahti Draga. — Olenhan minä luonasi, etkö tunne minua? Minä se olen, Draga, vaimosi. — Eikö niin, luotathan sinä minuun, uskothan minua? Jos sen teet, niin vannon sinulle, ettei löydy ainoatakaan, joka ajatteleisi ryöstää kruunua sinulta. Toimita pois tuo murhaaja, elä vedä häntä oikeuden eteen, vältä julkista oikeudenkäyntiä. Sinä et saa antaa mennä niin pitkälle, että Knetzewitsch alkaa puhua. Sinähän olet kuningas ja voit tuomita. Muutamissa minuuteissa voi kaikki olla toimitettu.
Dragan kosketus teki erinomaisen vaikutuksen kuninkaaseen. Oli, kuin olisi Aleksanterin kuume äkkiä mennyt tiehensä. Hän pyyhkäsi kädellään silmiään, kuin olisi hän tahtonut ajaa pois ilkeän unen.
- Mitä sinä sanot? kysyi hän väsyneesti. — Ettäkö minä en vetäisi murhaajaa oikeuden eteen? Ei, rakas Dragani, sehän olisi hulluinta, mitä voin tehdä. Ratscho Knetzewitsch on aatelismies, tiemmä. Hänellä on sukulaisia, ja vaikk'eivät he tähän asti olisi mitään välittäneet hänestä, niin kyllä kai he nyt näyttäytyisivät, nostaisivat melun ja tahtoisivat tietää, mitä hänestä on tullut. Täytyy heti sähköttää Belgradiin, että tuomarit kokoontuvat tänne Tapschideriin. Täällä langetetaan tuomio. Ole huoletta, rakas lapsi, minä tunnen nämä tuomarit, eivät he ole muuta kuin lahjoja ottavia roistoja, jotka taipuvat minun tahtoni alle. He eivät langeta Knetzewitschille muuta tuomiota kuin sen, minkä lukevat minun silmistäni.
- Hiljaa, tuossa hän jo on! kuiskasi kuningatar puolisolleen.