- Onko kuningas Milan tehnyt sinulle joskus pahaa? Voitko väittää, että hän olisi kohdellut sinua väärin tai julmasti?
Minun suojelushenkeni, pyhä Nikarius, on todistajani, vakuutti Ratscho rehellisesti, ettei minulla koskaan ennen koko elämässäni ole ollut mitään tekemistä kuningas Milanin kanssa. Oi minä, — oliko hän ehkä jonkun kerran Zaporassa — ainoastaan siellä voi hän tavata minua. Mutta jos hän olisi tullut sinne, olisin tarjonnut hänelle pullon hyvää viiniä.
- Tuo mies on, joko hullu, huudahti Draga, — tai häpeämättömin lurjus, mikä milloinkaan on seisonut tuomarin edessä!
Sitte meni hän aivan lähelle Knetzewitschiä ja katsoi häneen terävästi säkenöivillä silmillään.
Tämän katseen edessä loi Knetzewitsch ehdottomasti silmänsä alas. Tämä valtaavan kaunis nainen teki häneen syvän vaikutuksen.
- Ratscho Knetzewitsch, huudahti kuningatar terävällä äänellä — tunnusta nyt totuus — miksi tahdoit sinä murhata kuningas Milanin? Mutta puhu totta, ihminen, sillä ajattele, että sinä seisot tämän maan korkeimman tuomarin edessä, joka pitää sinun elämääsi kädessään!
Ratscho nauroi tyhmästi itsekseen.
- Miksikö minä tahdoin tappaa kuningas Milanin? kertasi hän. Pyydän anteeksi, teidän majesteettiinne, mutta minä tahtoisin itse hyvin mielelläni tietää, miksi minun oikeastaan piti tappaa hänet. Mutta sen saan minä tietää ainoastaan teiltä ja hänen majesteetiltansa kuninkaalta. Sillä te — te molemmat olitte juuri ne, jotka käskitte asiamiehenne sanoa minulle: "Ratscho Knetzewitsch, tapa Milan!" ja minä latasin kiväärini ja läksin ulos ampumaan häntä.
- Hävytön valehtelija, huudahti Draga kimakalla äänellä — nyt näen sinut läpi! Kuninkaan viholliset ovat ostaneet sinut lausumaan tämän valheen. Mutta kuninkaani, todista sinä kaikelle kansalle, että sinä olet paljon korkeammalla näitä epäluuloja! Sinäkö olisit palkannut hänet murhaamaan oman isäsi! Oi, kuinka alas ihminen voi vaipua halpamaisuudessa ja kurjuudessa! Löytyy vaan yksi lohdutus kaikessa tässä, ja se on, ettei yksikään serbialainen ole uskova tätä ihmistä, joka on uskaltanut ampua Obrenowitschiä.
Aleksanteri nousi ylös ja sanoi ankaralla äänellä: