- Jos sen teet, niin olet mennyttä, vastasi Draga puolisolleen. — Sinä olet kuningas, sinun täytyy ainakin näön vuoksi suojella lakia. Anna ukon olla, hän näyttää olevan vanha jörö, haaveksija, eikä sellainen väki ole koskaan vaarallista.
- Mutta kuinka hän on voinut saada tietoa tästä oikeuden käynnistä? kysyi kuningas epävarmalla äänellä. — Kuinka se on mahdollista, että hän niin äkkiä ilmestyy tänne Tapschideriin ja miksi ei hän tahtonut sanoa nimeään.
- Kaikki nämä ovat kysymyksiä, kuiskasi Draga — joihin voimme vastata sitte, kun istunto on lopussa. Anna sinä valkopäisen puhua! Vaikka hän olisi itse oikeus omassa persoonassaan ja vaikka hän tekisi jokaisen kirjaimen laissa eläväksi, niin että ne muuttuisivat olennoiksi ja alkaisivat puhua ja huutaa kovasti syytetyn eduksi — niin Ratscho Knetzewitsch tuomitaan kaikissa tapauksissa, häntä ei pelasta Jumalakaan.
Silloin taivutti kuningas myöntävästi päätänsä ja heti sen jälkeen antoi korkeimman tuomioistuimen presidentti seuraavan päätöksen:
- Kuka lienettekään, vieras — niin olette kuitenkin serbialainen ja teidän oikeuttanne ei tahdota loukata. Minä en tiedä, onko tämä oikeusasia teille tuttu?
- Seisoisinko muuten täällä? vastasi puhuteltu. Minä olen tullut tänne saattamaan totuuden päivän valoon, jos totuudella on vielä jotakin arvoa Serbiassa.
- Hyvä, jatkoi presidentti — pankaa kätenne, kuten on määrätty, tälle ristille ja vannokaa, että te puolustatte ainoastaan luvallisilla keinoilla ja että te puolustatte syytettyä ainoastaan siinä määrässä, kuin olette vakuutettu hänen syyttömyydestänsä.
Varmoin askelin kulki komea mies ylös portaita, jotka veivät tuomarin pöydän luo. Tämän keskellä, oli risti, jossa oli hopeainen Vapahtajan kuva.
- Pankaa oikea kätenne Vapahtajan pään päälle, — vasen rinnallenne! —
No, miksi viivyttelette?
Vieras oli melkein yliluonnollisella voimalla koettanut nostaa vasenta kättään, mutta hän ei voinut. Hän puristi huuliansa, kuin täytyisi hänen kärsiä sanomatonta tuskaa. Hän sulki silmänsä, kuin ei hän olisi tahtonut tuomareille näyttää, että hänen katseessaan oli tuskan ilme, joka nähtävästi ei ollut henkistä laatua, vaan näytti olevan kokonaan ruumiillista tuskaa.