Oi, mikä viekotteleva sointu olikaan hänen äänessänsä!
Hänen ruumiinsa suloinen tuoksu ympäröi Stefania, ja todellakin oli vanki paralle houkuttelevaista ett'ei ainoastaan päästä vapaaksi, vaan samalla tulla kuningattaren suosikiksi, salaiseksi rakastajaksi, joka häneltä saisi kaikki.
Lyhyen taistelun taisteli Stefan sielussansa.
Olihan hänkin vain ihminen.
Oi — hän tahtoi mielellään elää, sillä hän oli nuori.
Toisella puolen kauhea kuolema, toisella taas komea, ihana elämä.
Serbian ihanin nainen ja ruhtinaallinen kunnia!
Oi, Stefan tunsi, että viekotuksen raivottaret voimakkaasti raivosivat hänen sydämessänsä.
Sortuisiko hän nyt kiusaukseen? Myisikö sydämensä ja kätensä Dragalle ilkeän voiton tähden? —
Ei, hetkisen vaan kesti taistelua ristiriitaisten tunteitten välillä hänen rinnassansa, ja sitte oli hän tehnyt päätöksensä. Hitaasti hän oikasihe, kasvot kalpeina kuin kuolema, silmät kiiluen kuin kuumeessa.