Ha, haa, minä tässä sittenkin teen parhaan kaupan! Satatuhatta frangia ei ole mikään pieni summa, eikä kuningas kai kitsastele kunniamerkinkään suhteen. Niin, kun on kuningas takanaan ja hänen majesteettinsa kuningatar ystävättärenä, niin silloin voi uskaltaa kaikkea. Mutta enemmän minä kuitenkin pitäisin siitä, jos olisin nyt jo yksinäisellä maatilallani. Peijakas tietää, mitä nuo oppineet herrat ajattelevat, mutta ne näyttävät kaikki niin vastenmielisiltä. Milan, se kunnon ukko, koetti kaikin keinoin vierittää pois syytä minun hartioiltani! Sitä olisi vaan puuttunut, että tuomioistuin olisi kiinnittänyt huomiota hänen lausuntoonsa! Minunhan täytyy tulla tuomituksi, jotta koko näytelmä sitte päättyisi oikealla tavalla. Aivan kuin Belgradin kansallisteaatterissa, jossa minä olin kerran katsomassa erästä roskakappaletta, aivan kuin teaatterissa.
Ovi avautui ja tuomarit astuivat uudestaan saliin ja menivät paikoilleen. Presidentti yksin jäi seisomaan. Hän katsoi kauan aikaa ristiinnaulitun kuvaa, ikäänkuin hänen täytyisi koota ajatuksiaan. Sitte ilmoitti hän kovalla ja kaikuvalla äänellä tuomion. — Samassa kun hän alkoi puhua, vedettiin purppura esirippu kuninkaallisen aition edestä vähän syrjään ja Dragan kalpeat kasvot suurine, säteilevine silmineen, tulivat näkyviin.
- Korkein tuomioistuin on tehnyt yksimielisen päätöksen! huudahti presidentti. Se on asiata käsitellessään tullut siihen loppupäätökseen, että aatelismies Ratscho Knetzewitsch Zaporasta, on tehnyt itsensä syylliseksi murhayritykseen kuningasta vastaan.
Ratscho Knetzewitsch teki kumarruksen kuin olisi hän tahtonut kiittää tuomioistuimen hyvää tarkoittavaa päätöstä.
- Vaikka syytetty ei ole onnistunut yrityksessään — kaikeksi onneksi saattoi tämän estää kuningattaren veli, yhtä urhoollinen kuin varovainenkin kapteeni Nicodem Lunjevica —, niin katsoi tuomioistuin kuitenkin välttämättömäksi mitä ankarimmin rangaista sellaista luonteen ilkeyttä, jonka tämä murhayritys paljastaa, jotta siten annettaisiin pelottava esimerkki niille, jotka mahdollisesti vastaisuudessa tahtoisivat uhata jotakuta kuninkaallisen perheen jäsentä. Siitä syystä on korkein tuomioistuin tuominnut Ratscho Knetzewitschin hirtettäväksi.
- Hyvä! pääsi samassa Knetzewitschin huulilta, samalla kun hän vilkasi kuninkaalliseen aitioon.
- Tuomioistuin on edelleen päättänyt, ettei tässä tilaisuudessa vaivata hänen majesteettiansa kuningasta millään armon anomuksilla, kun tuomioistuimen jäsenet kunnon serbialaisina ja uskollisina alamaisina eivät voi hyväksyä armahdusta tälle paatuneelle rikoksentekijälle. Ratscho Knetzewitsch, te olette nyt kuullut, millainen teidän kohtalonne on. Rukoilkaa Jumalaa ja katukaa vilpittömästi rikostanne, sekä valmistautukaa kärsimään kuolema hirsipuussa.
Ratscho vilkasi viekkaasti presidenttiin, johon hänen katseensa oli kiintynyt. Sitte antoi hän vastustelematta viedä itsensä pois. Hän seurasi santarmeja itsetietoisen näköisenä, kuten ihminen, joka kuvittelee erinomaisella tavalla toimittaneensa jonkun hänelle uskotun työn.
Hänet vietiin koppiinsa. Tuskin oli hän tullut sinne ja tuskin oli ovi suljettu hänen jälkeensä, kun hän kuuli hiljaista koputusta seinään, joka eroitti hänen koppinsa Genian kopista.
- Ratscho Knetzewitsch, petetty ystävä parka, oletteko nyt tullut takasin?