- Ah, tekö se olette Genia? huudahti Knetzewitsch pulskasti. — Se kesti jokseenkin kauan, vai mitä? Teitä eivät he tahtoneet ollenkaan kuulustaa, mutta tuloshan olisi ollut kaikissa tapauksissa sama.
- Jumalan tähden, Ratscho Knetzewitsch, mitä ovat he tehneet teille koko tällä ajalla? Missä olette te ollut?
- Minä olen ollut oikeuden edessä! vastasi aatelismies ylpeästi. — Niin, Belgradin korkein tuomioistuin on tullut Tapschideriin, ja se on tapahtunut yksistään minun tähteni. Ne eivät olleetkaan mitään tavallisia tuomareita, sen saatte uskoa, vaan kaikista korkeimmat koko maassa.
- Puolustitteko itseänne, sanoitteko suoraan totuuden niinkuin se on, selitittekö heille, että teitä oli koetettu lahjoa?
- Päinvastoin, vastasi Knetzewitsch — minä tein sen heille niin helpoksi kuin mahdollista. Minä tunnustin kaikki, mistä minua syytettiin ja isoisä vainajani näytteli suurta osaa oikeuden käynnissä. No, antakoon hän anteeksi, että käytin väärin hänen nimeänsä, jos hän tällä hetkellä katsoo taivaasta alas tänne minun puoleeni. Isoisä toivoo tietysti onnea pojanpojalleen, eikä hän suinkaan kieltäne minulta niitä sataa tuhatta frangia, jotka tänään olen ansainnut.
Nämä sanat kohottivat vielä suuremmassa määrässä Genian tuskaa.
- Ratscho Knetzewitsch, mihin päätökseen tuli tuomioistuin? kysyi hän. Oi, elkää salatko minulta mitään, sanokaa minulle kaikki! Minä tarkoitan vaan teidän parastanne. Tällä hetkellä ei löydy Serbiassa yhtään olentoa, joka huolehtii teidän kohtalostanne niin paljon kuin minä.
- Minä tiedän sen, vastasi Knetzewitsch, tyytyväisesti hymyillen — ja minä toivon myös, että te tulette järkiinne, kaunis Genia, ettekä kieltäydy jakamasta kanssani niitä sataatuhatta frangia, jotka kuningas maksaa minulle.
- Onneton, puhukaa nyt itsestänne, eikä minusta! Elkää ajatelko tulevaisuutta, joka on edessänne niin hämäränä! Kuinka oikeudenkäynti tapahtui, millainen oli tuomioistuimen päätös?
- He tuomitsivat minut tietysti kuolemaan, vastasi Knetzewitsch — minut hirtetään. Ha, haa, ne tyhmät tuomarit! Jos ei ketään heistä hirtetä ennen minua, niin voivat he ylistää itseään onnellisiksi.