- Mutta minua te pelkäätte? kysyi Lunjevica nauraen. — Eikö niin, minua te pelkäätte?
- Niin, minä pelkään teitä! vastasi Genia. — Minä pelkään teitä enemmän kuin ketään muuta ihmistä tähän asti.
- Mutta enhän minä ole ollenkaan niin hirmuinen! vakuutti Nicodem
Lunjevica innokkaasti ja meni vielä askeleen lähemmä Geniaa. —
Päinvastoin minä kohta näytän teille, että olen teidän ystävänne.
Teidät on sekotettu ilkeään juttuun, Genia von Sandorf. Se Ratscho Knetzewitsch, joka muutoin nyt on hirtetty, on vähää ennen kuolemaansa tunnustanut, että se olitte te, joka hänessä synnytitte ajatuksen murhata kuningas Milan. Ei, ei, elkäähän nyt noin kiivastuko!
Tiedänhän minä, että hän valehteli. Mutta löytyy muita, jotka uskovat asian ja jotka ovat päättäneet, että tämän rikoksen alkuunpanijan täytyy tuntea koko lain kovuus.
- Sitte saatte tappaa minut! huudahti Genia. — Viekää minut hirsipuuhun, mestauslavalle! Mutta päästäkää minut tästä niin pian kuin mahdollista.
- Tappaa teidät? lausui Nicodem äänellä, joka oli täynnä intohimoa. — Oi, sehän olisi mitä suurin rikos luontoa vastaan! Olisiko luonto tuhlannut kaiken voimansa ja muodostanut sellaisen enkelin ainoastaan sitä varten, että ihmiset armottomasti ennen aikojaan hävittäisivät tämän ihanan luoman? Ei, kaunis Genia, sinun täytyy elää, ja minä — minä pelastan sinut! —
- Pelastatte minut? Ei, te ette varmaankaan tahdo pelastaa minua, te tahdotte vaan hävittää minut.
- Se on totta, jatkoi Nicodem, — että ainoastaan kuoleman voi saada ilmaiseksi, ja jos minä nyt teen jotakin sinun hyväksesi, kaunis Genia, niin täytyy sinun antaa joku korvaus siitä. Sinun täytyy osoittaa kiitollisuutta. Se on nyt sillä tavoin, että minä olen ihastunut sinuun ja minä haluan sinun suuteloitasi. Tule tänne aarteeni, täällä olemme rauhassa. Minä olen pitänyt huolta siitä, ettei meitä kukaan häiritse tässä syrjäisessä huoneessa. — Minä tahdon —
Näin sanoen oli hän tullut yhä lähemmäs häntä. Hän löi kätensä Genian ympärille. Mutta kun hän aikoi painaa Geniata rintaansa vasten, riuhtasi tämä itsensä irti ja huusi kimakalla äänellä: