Mutta vaikka Stefan ja Genia olisivat tienneetkin, että talo oli asumaton, olisivat he koettaneet kaikin tavoin päästä sinne. Sillä heidän takanaan oli kuolema — tuskallinen, julma kuolema.

- Eteenpäin, kiltit hevoseni! huusi Genia. — Kestävyyttä, nyt täytyy pelastaa teidät ja meidät!

Hän kiihoitti hevosia samalla kun Stefan höllitti ohjaksia. Hevoset olivat ymmärtäneet, mistä oli kysymys ja he ponnistivat viimeisetkin voimansa. Reki näytti tällä hetkellä venheeltä, jota myrskytuuli kulettaa yli aaltojen, mutta vielä enemmän oli se ilmapallon näköinen, joka kulkee ilmassa korkealla maasta. He tulivat yhä lähemmä majataloa. He eivät tosin nähneet sieltä mitään valoa, joka olisi ystävällisesti loistanut heitä vastaan, ei ketään ihmistä, joka olisi voinut ottaa heitä vastaan ja sanoa heidät tervetulleiksi, eivät he kuulleet mitään ääntä, hiljaa, yksinään ja hyljättynä oli talo siinä keskellä pustaa. Mutta se oli kaikissa tapauksissa talo, jota muurit ympäröivät ja jossa oli katto suojana, talo, jossa he voivat tuntea itsensä turvatuiksi.

Sudet olivat nyt melkein saavuttamaisillaan reen. Pedot näyttivät ymmärtävän, että heidän uhrinsa olivat pääsemässä pakoon. Ne kokosivat voimansa viimeiseen hyökkäykseen. Ne nykivät jo hevosten jalkoja ja ainoastaan Genian tarmokkaat ruoskan iskut pedoille antoivat hevosille vähän huoahdusaikaa. Reki kiiti nyt mäkeä alas ja matkustajat voivat selvästi nähdä majatalon. Ilokseen huomasivat he, että suuri portti oli selki seljällään.

Tällä hetkellä eivät ollenkaan ajatelleet, että tämä oikeastaan oli omituinen seikka, mikä tavallisissa oloissa olisi pannut heidät epäilemään. Eihän missään taloissa ole portit auki keskellä yötä. Mutta ketäs täällä tarvitsi pelätä näin kaukana arolla? Eihän siellä ollut varkaita pelättävänä, tuskinpa niitä oli pitkän matkan päässäkään.

- Menkäämme tuonne! huudahti Genia. — Siellä olemme pelastetut.

- Niin, jos meidän vaan onnistuu sulkea suuri portti, ennenkuin sudet ehtivät saada meidät kiinni, vastasi Stefan. — Mutta luulen, että muutamat hyvin tähdätyt laukaukset voivat muutamiksi minuuteiksi pitää niitä kaukana ja niitä minuutteja täytyy meidän käyttää hyväksemme.

Stefanin revolveri pamahti, luodit suhisivat susien ympärillä ja tappoivat yhden niistä samalla kun reki kiireesti suhahti portista majatalon pihalle.

- Alas kuskilaudalta, portti kiinni jälkeemme! huusi Stefan
Naumovitsch, joka oli jo hypännyt maahan.

Genia seurasi häntä niin kiireesti kuin voi, ja molemmat juoksivat suurelle portille.