- Onko jo menty niin pitkälle, huudahti vieras, äänessä mitä syvin surkuttelu — silloin on laitanne todellakin huonosti! Mutta senkin voi voittaa! Ettekö huomaa, kuinka huonosti aioitte tehdä? Te aioitte tappaa lapsenne, jota vielä kannatte sydämenne alla. Mutta teillä on vielä vähemmän oikeutta tappaa sitä kuin itseänne. Sillä te olette jo vastuunalainen tämän pienen, näkymättömän olennon elämästä. Muuten pidän huolta siitä, että se kurja, joka on teidät vietellyt ja hyljännyt, asetetaan vastuunalaiseksi rikoksestaan. Ainakin täytyy hänen auttaa teitä lapsenne kasvatuksessa, edellyttäen, että hän omaa tarpeelliset varat.
- Luulen, että hän on rikas, vastasi Sylva. — Mutta minä en tahdo mitään häneltä. Minä kauhistuisin jo nähdessänikin niitä rahoja, jotka tulisivat häneltä! Ei, ennen tahdon tehdä työtä varhaisesta aamusta myöhään iltaan — tehdä työtä niin, että veri tiukkuu kynsien alta! Oi herra, jos minun täytyy elää, niin hankkikaa minulle työtä, jotain tehtävää! Minä olen ahkera, uskollinen ja nöyrä, kun minun ei vaan tarvitse ottaa mitään häneltä.
- Sanokaa minulle ainakin, mikä hänen nimensä on? Ei, elkää nyt pelästykö! Kyllä minä ymmärrän, että tahdotte säästää häntä väärän kunniatunnon tähden. Mutta tässä se ei ole paikallaan neitini! Siis, mikä on hänen nimensä?
Kun ei Sylva vielä tahtonut puhua, huudahti vieras:
- Teidän täytyy kuitenkin sanoa isän nimi heti kun pienokainen on syntynyt.
- Niin, te olette oikeassa, herra, minä en voi pitää sitä salassa. No, siinä tapauksessa tahdon sanoa teille, mikä hänen nimensä on! Jos olette serbialainen — ja serbialainenhan te olettekin, kun puhutte rakasta äidinkieltäni niin kauniisti, niin puhtaasti — kun siis olette serbialainen, niin olette jo monta kertaa kuullut tätä nimeä mainittavan. Ehkä olette nähneet nimen sanomalehdissäkin. Se on nimi, joka nyt tunnetaan koko Serbiassa. Kuningattarella, joka hallitsee tässä onnettomassa maassa, oli sama nimi tyttönä ollessaan.
- Kuningatar Dragallako? änkytti vieras käheällä äänellä. — Puhutteko siitä naisesta, jonka kuningas Aleksanteri on nainut?
- Kyllä. Hän, joka houkutteli minut pois kotoani, joka imarteluilla ja hyväilyillä hankki rakkauteni, syöstäkseen minut sitte epätoivon mustaan kuiluun — hän on kuningatar Dragan veli ja nimensä on Nicodem Lunjevica!
Tämä nimi teki vieraaseen kerrassaan kamalan vaikutuksen. Hänen kasvonsa vääristyivät. Kalpeille kasvoilleen leimahti punaisia pilkkuja ja silmänsä säkenöivät.
- Nicodem Lunjevica! änkytti hän käheällä äänellä — Nicodem Lunjevica! Siis jäsen tuosta hienosta perheestä, joka näyttää tulleen maailmaan levittääkseen kaikkialla ympärilleen kauhua ja epätoivoa, missä he vaan ovat mukana. Nyt, jatkoi vieras — nyt katson itseni vielä enemmän velvoitetuksi pitämään teistä huolta. Sillä ne haavat, jotka joka tämän perheen jäsen saattaa Serbian kansalle, täytyy minun parantaa. Ah, minä toivoisin, että minun olisi suotu parantaa kaikki ne haavat, jotka minun Serbia parkani saa osakseen heidän puoleltaan!