SEITSEMÄSKUUDETTA LUKU.
Vastakkaiset kohdat.
Kahdeksan päivää oli Sylva ollut kuningas Milanin palveluksessa. Tällä oli Johannesgassen varrella Wienissä vuokrattuna asunto erään komean talon ensimäisessä kerroksessa. Siihen kuului kuusi huonetta, joista neljä oli Johannesgassen varrella ja kaksi pihan puolella. Huonekalut olivat kyllä kallisarvoiset, mutta heti näki, että sieltä puuttui hyvin paljon sellaista, joka tekee kodin miellyttäväksi ja hauskaksi. Sieltä puuttui naisen järjestävää kättä ja kuningas itse oli tullut niin välinpitämättömäksi kaiken kotoisen hauskuuden suhteen, ettei se häntä paljoa surettanut. Hän oleskeli enimmäkseen eräässä suuressa pihanpuoleisessa huoneessa, jonka hän oli valinnut työhuoneekseen, kun ei sinne kuulunut melu kadulta. Täällä oli hänen pieni kirjastonsa, kirjotuspöytä, rautainen kassakaappi ja ne muutamat muistot, jotka Milan oli ottanut mukaansa paetessaan Belgradista.
Se, joka luuli kassakaapissa olevan aarteita, erehtyi suuresti. Tässä kaapissa oli kaikkea muuta kuin rahoja. Siellä säilytti Milan muutamia papereita, jotka olivat hänelle suuresta merkityksestä, perhekirjeitä sekä kirjevaihdon, jonka Milan ei olisi sallinut joutua vierasten käsiin.
Mutta rahoja — niin, niitä ei entisellä Serbian kuninkaalla ollut kosolta. Hänellä ei ollut minkäänlaisia tuloja Serbiasta ja oli siis sanan täydessä merkityksessä köyhä mies.
Että hän sellaisissa olosuhteissa kykeni elämään jotenkuten ihmisten tavoin ja voi vielä pysyä pystyssä, siitä oli hänen kiittäminen ainoastaan erästä omituista, seikkaa, jota ei Milan itsekään voinut oikein selittää. Siinä suhteessa täytyi hänen tyytyä otaksumisiin.
Hän luuli kuitenkin arvanneensa, kuinka asian laita oli ja oli melkein vakuutettu, että oli arvannut oikein.
Jokaisen kuun ensimäisenä päivänä ilmestyi näet entisen Serbian kuninkaan luo kirjeenkantaja ja jätti hänelle paksun kirjeen, jossa oli sisällä 5000 frangia. Kirje tuli Parisista ja sisälsi paitsi rahoja kortin, johon oli kirjotettu:
"Maastaan karkoitetulle kuninkaalle ja onnettomalle isälle — uskolliselta ystävältä!"
Näillä rahalähetyksillä oli Milan nyt elänyt kolmen vuoden ajan. Ne eivät koskaan jääneet tulematta, eikä ne koskaan tulleet päivääkään myöhempään. Lyönnilleen kello 12 jokaisen kuun ensimäisenä päivänä saattoi hän mitä suurimmalla varmuudella sanoa, että kirjeenkantaja ilmestyisi rahojen kanssa. Jos hän oli esim. matkoilla Parisissa, niin toi hänelle rahat ranskalainen postinkantaja, Lontoossa taas englantilainen. Olipa hän missä tahansa, saattoi hän varmuudella odottaa tätä summaa, ikäänkuin jossakin olisi ollut hänen nimelleen sijoitettu pääoma, jonka korot hänelle lähetettiin.