Mutta valitettavasti oli Milan entisinä aikoina hoitanut huonosti raha-asioitaan. Hän oli tehnyt suuria velkoja ja tyydyttääkseen jossain määrin velkojiaan, täytyi hänen nyt tukkia monta reikää, niin että suurin osa niistä viidestä tuhannesta frangista kuukaudessa meni vanhojen velkojen maksuun. Siitä syystä täytyi entisen kuninkaan talouden olla hyvin yksinkertaista. Ja yksinkertaista se olikin. Kuningas oli, ennenkuin otti Sylvan palvelukseensa, asunut yksin vanhan kamaripalvelijansa Tonion kanssa. Tämä vanha mies oli ollut hänen palveluksessaan jo kolmekymmentä vuotta. Hän oli tuntenut Milanin jo poikana, ollessaan palveluksessa tämän isän luona ja ennen olisi hän antanut tappaa itsensä kuin eronnut kuningas Milanista.
Kuninkaan ateriat tuotiin eräästä ensi luokan ravintolasta, vaikka ne eivät tietysti olleet niin hienot kuin ne, joihin kuningas oli tottunut.
Kuningas oli ennen ollut pelaaja — tunnollinen historiankirjoittaja ei voi olla mainitsematta, että Milan ennen aivan liiallisella tavalla oli antautunut pelihimon valtaan — mutta nyt ei hän uskaltanut ottaa korttia käteensä peläten menettävänsä suuremman summan, mikä olisi vielä enemmän vähentänyt hänen tulojansa.
Milanin rakkausseikkailut, joista ennen niin paljon puhuttiin, olivat jo kauan sitte olleet aivan lopussa. Tämä oli tapahtunut ei ainoastaan köyhyyden tähden, vaan myös siitä syystä, että hänen tunteissaan oli tapahtunut täydellinen muutos.
Hänen kirjoituspöytänsä kohdalla riippui kuva. Se oli verhottu mustalla suruharsolla. Ainoastaan joskus, kun hän joutui muistojen valtaan, kohotti hän harsoa kuvan edestä.
Oi, silloin tiesi hän, miksi hän ei tuntenut enää vetovoimaa kenenkään naisen puoleen, silloin hänelle myöskin selkeni, että vanhat pikku synnit olivat oikeastaan olleet suuria syntejä ja hän katui niitä nyt — katui syvästi ja vilpittömästi.
Sentähden katsoi kuningas, ettei hänellä ollut enää oikeutta ottaa osaa huveihin, joita hän ennen oli rakastanut, hänen ei omasta mielestään sopinut enää elää kuninkaan tavoin, vaan kuten yksinkertainen porvari.
Itse asiassa olikin hän vieraantunut maailmasta. Hänen täytyi nyt kieltää itseltään ylellisyys puvuissakin, jota hän ennen oli kovin rakastanut ja tavallisesti kävi kuningas yksinkertaisessa mustassa kävelytakissa, ilman mitään erikoisuutta puvussa.
Ne, jotka tapasivat kuninkaan kadulla, eivät aavistaneet, että tuo yhä vielä komea mies, joka riensi heidän ohitsensa oli ennen ollut kuningas, miljoonien ihmisten hallitsija.
Kaiken tämän olisi Milan kantanut tyynellä mielellä. Yksi asia oli vaan raskaana hänen sydämellään ja suretti häntä suuresti. Hän oli tottunut antamaan täysin käsin. Hänen anteliaisuutensa oli tullut sananparreksi silloin kun hänellä vielä oli käytettävänä suurempia summia. Jokaiselle pyytävälle oli hänen korvansa aina avoinna. Kuningas oli ollut liiankin heikko siinä suhteessa ja usein oli hänen anteliaisuuttansa käytetty väärin. Ja juuri ne, joita hän oli auttanut, olivat myöhemmin tulleet hänen vihollisiksensa. Mutta niinhän käy aina tässä maailmassa.