Siitä huolimatta teki Milan paljon hyvää ja siihen aikaan oli Wienissä monta perhettä, joita kuningas auttoi. Mutta, kuten sanottu, hänen täytyi nyt tässä suhteessa pysyä määrätyissä rajoissa. Hän ei voinut, kuten ennen, antautua hyvän sydämensä ohjattavaksi ja se suretti häntä.
Sylva oli, kuten kuningas lupasi, saanut turvapaikan hänen luonaan, eikä hän nyt enää valittanut, että Milan oli pelastanut hänet Tonavan aalloista. Hänellä oli pieni huone kokonaan omassa hallussaan. Hänen työnsä oli hyvin helppoa. Hänen piti pitää talous jonkummoisessa kunnossa, pitää huonekalut pölystä vapaina ja sievästi puettuna avata ovi, kun joku soitti. Hän oli pian hyvissä väleissä vanhan kamaripalvelija Tonion kanssa. Ukko kunnioitti onnetonta olentoa, josta herransa oli hänelle kertonut niin paljon kuin hänen tarvitsi tietää ja monena iltana kun Milan oli mennyt ulos tai istui työhuoneessa kirjoihinsa syventyneenä, istuivat Tonio ja Sylva yhdessä avarassa keittiössä ja puhelivat keskenänsä puoliääneen. Ukkohan oli myöskin serbialainen ja kun hän kertoi siitä Serbiasta, joka ennen oli ollut, Milanin loistoajasta, siitä ajasta, jolloin kuningatar Natalia vielä loisti Belgradin hovissa nuoruutensa kauneudessa ja loistossa, niin Sylva kuunteli tarkkaavasti ja usein vuodatti hän salaa kyyneleitä ajatellessaan maanpakoon ajetun kuninkaan nykyistä kohtaloa.
Ankara talvimyrsky raivosi Wienin kaduilla. Talvi oli kova. Sanottiin myrskyn tulevan arolta ja sitte jatkavan kulkuansa ylös pohjoiseen.
Kuningas Milan istui kamiinin ääressä ajatuksiinsa vaipuneena. Äkkiä kuului kellon kilinää. Milan säpsähti.
- Kuka tulee? huudahti hän. — Kuka voi se olla? Kuka voisi tulla luokseni näin tavattomalla ajalla? Niitähän on niin vähän, voipi sanoa, ettei ketään, jotka minun luokseni tulevat. — Mutta — ehkä on se joku köyhä, joka tahtoo pyytää apua.
Tonio avaa — minä kuulen hänen puhuvan kovalla äänellä. Se on siis todellakin joku vieras.
Muutamia minuutteja myöhemmin koputettiin työhuoneen ovelle. Kuningas avasi ja kamaripalvelija seisoi hänen edessään.
- Minä pyydän anteeksi, teidän —
- Kuka se on? keskeytti hänet kuningas. — Minä kuulin sinun puhuvan jonkun vieraan kanssa.
- Herra, ulkona on joku kaupunginpalvelija, joka sanoo, että hänellä on tärkeitä asioita ilmoitettavana. Minä olen sanonut hänelle, että te ette ota vastaan ketään, mutta hän ei tahdo lähteä pois. Hän on vanha mies, tukka ja parta valkoinen.