* * * * *
Eufemia ei ehtinyt täydelleen lopettaa ajatustaan, kun jo ovi avautui ja hänellä oli tuskin aikaa kadota pienestä ovesta, joka vei hänen huoneeseensa.
Kuningas Aleksanteri seisoi etumaisen huoneen avonaisessa ovessa. Hänen kasvonsa olivat kuin kiveen hakatut ja hän koetti nähtävästi olla tyyneen näköinen. Hänen tapansa oli, ettei hän heti kuohunut, vaan kun hän tahtoi hyökätä jonkun kimppuun, niin yllätti hän hänet keskustelun keskellä.
- Ah, siinähän sinä olet, rakas Dragani, sanoi hän käheästi ja tuli hitaasti lähemmäs. — No, joko olet järjestänyt pukuasiasi?
- Elä koeta pettää minua! huudahti Draga, jota juuri tällainen tapa ärsytti äärimäisyyteen asti. — Minä tiedän, mikä tuo sinut luokseni!
- Ha, sinä tiedät — sinä tiedät! änkytti Aleksanteri, katsoen häneen tuijottavin silmin. Ne tuijottavat silmät sanoivat Dragalle kaikki. Tämä arka kuningas oli varmaan juonut itsensä humalaan, ennenkuin lähti hänen luoksensa. Oikeastaan ei Draga voinut moittia häntä siitä, sillä hänhän oli itse vienyt Aleksanterin alkohoolin kiroukseen. Hänhän piti itse huolta siitä, että Aleksanterin aivot olivat aina sekasin viinin höyrystä. Hän juotti hänelle varsin mitä väkevimpiä juomia kiihoittaakseen hänen väheneviä voimiaan. Samoin tahtoi hän, että kuningas niin vähän kuin mahdollista käyttäisi järkeänsä, sillä — kun kuningas on juovuksissa, niin hallitsee kuningatar. [Historiallisesti tosi. On todistettu, että Draga vietteli Aleksanterin juoppouteen. Hallituksensa viime vuosina lienee hän harvoin ollut selvänä.]
Arvattavasti oli hän nyt tyhjentänyt pullon samppanjaa. Hänen kasvonsa olivat tummanpunaset, silmät elottomat ja kun hän vielä seisoi oven vieressä, horjui hän kuin olisi kova tuuli puhaltanut hänen ylitsensä.
- Sinä tiedät sen siis, jatkoi Aleksanteri raa'alla äänellä, nykien hermostuneesti sormillaan univormunsa kaulusta, kuin olisi se puristanut, — sinä tiedät sen jo! — Sitä parempi, silloin ei minun tarvitse kierrellä. Silloin voin heti heittää sinulle vasten silmiä sen sanan, joka parhaiten sinulle sopii —
Petturi!
Käheänä ja kirkuvana kuului hänen äänensä, kun hän lausui tämän.