- Mutta nyt syytän minä sinua isäsi murhaajaksi, huusi Draga, rajulla liikkeellä osoittaen kuningasta. Kiellä, jos voit! Minulla on todistuksia ja usko minua, minä näytän niitä tarvittaessa.
- Pysy asiassa! keskeytti hänet Aleksanteri raa'alla äänellä. — Sinä olet vienyt minut harhaan, olet pettänyt minut, olet tehnyt tyhjiksi kauneimmat toiveeni! Sinä siis valehtelit, kun minulle kuvasit niitä kärsimyksiä, joita tuo alkava uusi elämä sinulle saattoi — niin, sinä olet todellakin kurja näyttelijä, mutta sinä et näytä temppujasi näyttämöllä, vaan ulkona elämässä. Mutta minä en tahdo enää olla yhdessä näyttelijän kanssa — ulos täältä, ulos kadulle, jollet tahdo, että kutsun tänne palvelijat ja heitätän sinut ulos.
Draga pani käsivartensa rinnalle ristiin. Tyynenä seisoi hän siinä ja katsoi vihamielisin silmin kuningasta.
- Mitä, etkö ole ymmärtänyt minua? Sinun pitää mennä, kuuletko! — Minä en tarvitse sinua enää — minä olen kyllästynyt sinuun! Sinä olet häväissyt minut, huusi kuningas, juosten huoneessa edes takasin kuten villipeto häkissään ja lyöden huonekaluja rikki. — Jos en olisi saanut sinua nähdä, niin olisin nyt onnellisempi ja kansani rakastama. Mutta siitä hetkestä lähtien, kun sinä tulit silmäini eteen, on onnettomuus minua seurannut. Oi sinä paha henki, sinun näkemisesi myrkyttää elämäni. Ehkä tahdot rahoja — niin, sehän onkin luonnollista, että katunainen tahtoo maksoa. Kas tässä — ota!
Tätä sanoessaan oli hän kiskaissut taskustaan rahakukkaron, jonka nyt heitti pöydälle. Samassa repäistiin ovi auki ja täti Eufemia astui sisälle kädessä komea pieni tarjotin, jossa oli lasi.
- Jumalan tähden, mitä täällä on tapahtunut? huusi hän puoliääneen säikähtyneenä. — Palvelijat juoksevat tänne joka suunnalta! — Teidän majesteettinne, minä vannotan teitä, tyyntykää!
- Ahaa, tuossahan on se vanha akka! huusi kuningas. Tuossa lattialla on rahoja, ottakaa ne!
Minä teen lopun sinun olostasi täällä! Nyt olet ollut aikasi konakissa.
- Teidän majesteettinne, minä olen syytön! huudahti Eufemia koettaen näyttää loukkautuneelta. — Mutta minä pyydän, elkää panko enää kallista elämäänne vaaralle alttiiksi! Te olette niin kalpea, teidän majesteettinne! Ajatelkaa, että terveytenne on heikko. — Juokaa edes hiukan tätä virkistävää lähdevettä!
- Myrkkyä! huusi hänelle kuningas murhaavalla äänellä, heittäen häneen ivallisen ja epäilevän katseen. — Onko sinulla jo minullekin myrkky valmiina? Onko se samaa, jota laitoit isälleni? Ha, haa, me tunnemme sinun konstisi!