Mutta Sylva puristi päätänsä ja aikoi pysyä päätöksessään.
- Oletteko myöskin ajatellut, että teette väärin lastanne kohtaan, kun ette ilmaise sen konnan nimeä. Ensiksikin ei lapsenne koskaan tule kantamaan kunniallista nimeä, kun taas muussa tapauksessa isä voitaisiin pakottaa antamaan lapselle nimensä. Ja toiseksi, mitä tulee teidän lapsiraukastanne, jos te kuolette? Minä en saa salata teiltä sitä totuutta, että joka kerta kun joku lapsi syntyy, on äidin henki vaarassa. Ei, ei! Elkää nyt peljästykö! Minä en suinkaan tahdo peloittaa teitä. Tässä tapauksessa on melkein kaikki vaara ohi — sillä minä tulin, Jumalan kiitos oikeaan aikaan. Kymmenen päivän perästä voitte taas nousta ylös ja silloin vasta te kukoistatte voimakkaana ja kauniina. Mutta jos saatte kuumeen aivan odottamatta, ette voi mennä siitä läpi, eikä tiedetä, kuka isä on, kuinka hirmuiseksi tuleekaan silloin lapsen kohtalo? Se viedään löytölastenhuoneeseen, jossa se varmaan ei saa parhainta kasvatusta.
Näiden sanojen aikana näytti väristys käyvän läpi Sylvan ruumiin. Kauan taisteli hän itsensä kanssa. Hänen rintansa nousi ja laski kiivaasta hengityksestä.
- Jotta teillä olisi luottamusta minuun, tahdon sanoa nimeni. Minä olen Devrient Charlot, lääkäri Parisista. Kas niin, puhukaa nyt! Sanokaa minulle vapaasti ja ujostelematta sen miehen nimi, jolle olette antautunut! Onko hän täällä Belgradissa?
- Kyllä hän asuu Belgradissa! huudahti Sylva, joka lääkärin viimeisen selityksen johdosta katsoi häneen alakuloisena ja oli nähtävästi alkanut arvella, pitikö hänen noudattaa Charlotin neuvoa vai ei.
- Siis Belgradissa! Sanotte kai myöskin minulle konnan nimen ja talon numeron, jossa häntä voi tavata?
Silloin nousi Sylva ja huusi vapisevalla äänellä:
- Konakissa, kuningaspalatsissa löydätte te hänet!
- Mitä! Kuningaspalatsissa? Kun kaikki käy ympäri, niin on se ehkä upseeri?
- Niin, se on upseeri. Oi Jumala! Jos voisitte kuvitella miten hän on valehdellut ja pettänyt minua! Se mies, jolle minä luottavaisesti antauduin ja joka niin sydämettömästi sysäsi minua luotaan, on Nicodem Lunjevica, kuningatar Dragan veli!