— Ei, hän ei ole sitä salvannut. Ilmeisesti on hän meillä tuntenut itsensä turvalliseksi; sen parempi, sitä helpompi meillä on käydä hänen kimppuunsa.
Genia nousi vuoteelta vähääkään aavistamatta, että oven ulkopuolella turmio väijyi. Hän pakotti itsensä olemaan tyvenenä, mutta antoi tällä hetkellä itsellensä lupauksen, ettei ennen jättäisi Serbiata kuin olisi saanut varmuutta Stefan Naumovitschin kohtalosta. Ehkäpä vielä olisi mahdollista pelastaa hänet. Siinä tapauksessa hän käyttäisi kaikki voimansa, pelastaaksensa hänet niistä kahleista, joilla kurja kuningatar oli hänet antanut sitoa; oman henkensä hän mielellään uhraisi…
Ovi lensi auki, ja Jovan ja Karla syöksyivät sisään.
— Jumalan tähden… mitä tämä merkitsee? sammalti Genia peljästyneenä, vavisten koko ruumiissansa, samassa kuin hän tempasi peitteen ja kääri sen ympärilleen. — Mitä te tahdotte?… Miksi minuun niin kauheasti tuijotatte?… Haa, nuo eivät olekaan samoja ihmisiä, jotka eilen näin… Kuinka olette yöllä noin muuttuneet? Herra Jumala, mitä pahaa olen sitte tehnyt?
— Muista Stefan Naumovitschia! huusi Karla hänen korvaansa. Muista eversti Maschinia ja muita, jotka olet turmioon syössyt, sinä kirottu saksalainen! Sinun täytyy kuolla!
Onneton tyttö ei kyennyt sanaakaan lausumaan, Stefan Naumovitschin nimi kokonaan sulki hänen huulensa, sillä tunto sanoi, että hän hirvittävän erehdyksensä kautta oli Stefanille valmistanut perikadon. Mutta ei hänelle annettu aikaa puolustautua, vaikka hän olisi tahtonutkin, sillä Karla jo kävi häneen käsiksi.
Voimakas talonpoikaisnainen sysäsi tuon hennon olennon taaksepäin, niin että tämä joutui selälleen vuoteen reunaa vastaan.
Minuuttia myöhemmin oli kaikki tehty. Genian kädet ja jalat oli sidottu ja suuhun pantu kapula, joka esti häntä päästämästä heikointakin hätähuutoa.
Serbialaisnainen kumartui hänen ylitsensä ja kaivoi katseensa Genian silmiin, jotka olivat täynnä kyyneleitä.
— Nyt saat hengelläsi maksaa, mitä olet Serbiata vastaan rikkonut. Me viemme sinut ulos Mustille vuorille, sidomme sinut puuhun ja sitte saavat sudet sinut raadella ja villimehiläiset pistää sinua niin, että menetät järkesi ja lopulta menehdyt. Siten rankaisee serbialainen petturin.