Genia sulki silmänsä ja kuolon tuska valtasi hänet.
- Minä kuolen, oli hänen viimeinen ajatuksensa, samoinkuin Stefan on kuollut, ja onnellista se onkin, sillä mitäpä on elämä minulle enää ilman häntä!
KYMMENES LUKU.
Kuningatar Dragan tunnustus.
Rahaa, sisar kulta… tänne rahaa! Kun on kerran kuningattaren veli, niin täytyy olla taskut täynnä rahaa.
Nicodem Lunjevica se oli, joka lausui nämä sanat sisarelleen Dragalle, heidän yhdessä kävellessään puistossa, joka oli kuninkaallisen linnan takana.
Kuningatar otti taskustaan rahalompakon ja ojensi sen Nicodemille.
— Siinä on 5,000 guldenia, sanoi hän. — Siinä on kaikki, mitä minulla tällä hetkellä on. Vannon, ett'ei minulla itselläni ole enempää.
— Ohoh, sinulla… Serbian kuningattarella, jonka ei tarvitse muuta kuin ottaa molemmin käsin vaikka miljooneja…
— Kyllä minä otankin, veliseni, se on varma, vastasi Draga ja ivahymy väreili hänen huulillaan. — Mutta minun täytyy menetellä varovasti, täytyy hankkia ensin ystäviä itselleni ja näytellä kuninkaalle alistuvaisen ja kunnioittavan osaa.