Eipä ollut todellakaan helppoa ylläpitää mainetta, että olin hieno nainen, kun se tomppeli jätti minut leskeksi. Minulla ei ollut muuta kuin kaksi tyhjää kättä ja jos olisin kuullut äitini ja sisareni neuvoja, niin olisin myynyt itseni parista frangista.
Mutta minä olin viisaampi, kuin kaikki muut yhteensä. Minä tiesin, että se päivä oli tuleva, jolloin Aleksanteri tekisi minut kuningattareksi! Ja se päivä on nyt tullut, minä olen tullut päämaaliini.
— Niin, nyt olet sinä, tuhat tulimmaista, tullut päämaaliisi! vastasi Nicodem ja heitti papyrossinsa maahan. — Enkös minä ole uskollisesti sinua auttanut, häh? Hyvät työt ansaitsevat aina palkkansa…
— No, olenhan minäkin kohottanut sinut vahtimestarista luutnantiksi ihan kädenkäänteessä! tokasi Draga. — Olenhan aina noudattanut mielitekojasi ja täyttänyt taskusi rahoilla.
— Velkojani ahdistelevat minua nyt, juutalaiset, joilta olen lainannut, tahtovat nyt omansa takaisin, kun sinusta on tullut kuningatar; olen jo tarpeeksi syöttänyt heitä kauniilla lupauksilla, ja nyt tarvitsen satatuhatta frangia.
Draga seisoi hetken hiljaa ja mietti itsekseen. Hänen silmänsä olivat kiinni, rintansa aaltoili sisällisestä liikutuksesta; näytti siltä, että hän tällä hetkellä taisteli itsensä kanssa ja aikoi tehdä jonkun suuren päätöksen.
— Mennään tuonne kioskiin! kuiskasi hän veljelleen. — Minun täytyy puhua yksin sinun kanssasi, ett'ei kukaan saa kuulla, mitä minulla on sanottavaa; täällä saattaisi olla kuuntelija jonkun puun takana, mutta tuolla kioskissa saamme olla huoletta.
Draga ja Nicodem astuivat nyt pieneen turkkilaiseen kioskiin. Se oli siinä vielä niiltä ajoilta, kun maa kuului turkkilaisille, ja kun ei siinä ollut ikkunoita, sillä valo tuli himmeäksi hiotusta lasista katossa, niin oli se omiansa salaisille keskusteluille.
Draga istuutui heti tultuaan turkkilaiselle sohvalle, Nicodem jäi seisomaan sisarensa eteen, miekkaansa nojaten. Hän katsoi odottavasti sisareen, sillä hän huomasi, että tämän mieli oli kuumeen tapaisessa kuohussa.
— Veli, sai Draga sanotuksi ja hänen äänensä kuului vaan kuiskaukselta tuossa pienessä huoneessa, tänään tahdon ensi kerran osoittaa sinulle, että pidän sinua parhaimpana ystävistäni, tahdon uskoa sinulle salaisuuden, jonka tietää vaan kaksi henkeä, minä ja se mies, jota se koskee.