Mutta, ennenkuin puhun, täytyy sinun vannoa vala, ett'eivät huulesi koskaan aukene salaisuuttani ilmaisemaan.
— Pitääkö minun sitte todellakin vannoa? kysyi Nicodem. No niin, kunniani kautta, sieluni autuuden kautta pidän salaisuutesi ikuisesti haudattuna syvällä sydämessäni.
— Olin aivan köyhä, kun tuo ihminen kuoli, jonka kanssa äitini hommasi minut yhteen — saadakseen ehkä muutaman kolikan, jolla voisi ostaa viinaa itselleen, sillä tiedäthän, Nicodem, että äitimme oli auttamattomasti juoppouteen vaipunut…
— Oli, keskeytti Nicodem sisarensa ivallisella äänellä — sano pikemmin, että hän on…
— Hiljaa, Jumalan tähden, hiljaa! huudahti Draga ja ojensi rukoillen kätensä edessään seisovaa Nicodemia kohti. — Äitimme on kuollut — hänen täytyy olla meille kuollut. Oi, ei koskaan olisi kuningas voinut ottaa minua puolisokseen, jos emme jo ennakolta olisi kaikkialle levittäneet sitä tietoa, että eukko oli kuollut.
— Mutta sitä ei hän nyt kuitenkaan ole, sanoi Nicodem. Irtolaisnaisena kulkee hän ympäri Serbiaa ja kuka tietää, missä kapakassa hän nytkin makaa pöydän alla, viinaan kuolemaisillaan.
— Niin, mitä se meitä liikuttaa! sanoi Draga kylmästi ja sydämettömästi. Tämä nainen ei ole enää olemassa minulle ja vaikka hän jossain syrjäkapakassa kertoisi, että hän on kuningatar Dragan äiti, niin sanoisin hänelle vasten silmiä, että hän valehtelee ja antaisin hänet mielivikaisena sulkea hullujenhuoneeseen.
Äänettömällä nyökkäyksellä osoitti Nicodem hyväksyvänsä tämän tuuman.
Sen sijaan sanoi hän, kierrellen vaaleanpunaisia viiksiään:
— Jatka, sisar kulta, aioit varmaan uskoa minulle elämäsi salaisuuden!
— Niin, elämäni salaisuuden! kuiskasi Draga. — Ei kukaan voi aavistaa, kuinka se on kiusannut minua aina siitä päivästä lähtien kuin se tapahtui, ja vielä tälläkin hetkellä se minua tuskittaa. Olin rutiköyhäksi tullut mieheni kuoleman jälkeen, mutta minulla oli onnea. Kuningatar Natalia sai kuulla hätäni. Hän oli hyväsydäminen, ja kun eräänä päivänä polvistuin hänen edessänsä, hänen kirkkoon mennessä ja ojensin hänelle anomuskirjan, keskusteli hän minun kanssani pitemmän aikaa. Ja lähdettyään hänen luotansa, sain nimityksen hänen hovinaisekseen…