- Kyllä hän sen niin laski, sanoi Charlot — ja varmaan olisi se niin käynytkin, jos ette te olisi saanut tuota oivallista ajatusta ampua muutamia luoteja hänen käsivarteensa — vielä kerran kiitän minä teitä kaikesta sydämestäni.
- Teillä ei ole ollenkaan syytä kiittää minua, vastasi vieras, liikutettuna katsoen ranskalaiseen lääkäriin. — Näettekös, kohtalo on sen niin määrännyt, että me ihmiset olemme toistemme pyöveleitä tai enkeleitä. Te olitte enkeli sitä onnetonta kohtaan, jonka kuningattaren veli oli vietellyt, ja minä no, minäkin olen ollut hiukan enkeli teitä kohtaan, niin että se on nyt tasattu — teillä ei ole mitään syytä kiittää minua. Sekö nuori nainen Tonavankadun varrella pidättää teitä Belgradissa? Te aiotte kai pitää huolta siitä raukasta.
- Niin on aikomukseni, vastasi Devrient Charlot. — Minä en tahdo lähteä
Belgradista ennenkuin tiedän, ettei hänen tarvitse kärsiä kurjuutta.
- Te tulitte tänne Itävallan lähettilään seurassa, miksi ette antanut hänen toimekseen pitää huolta hyljätystä tyttöraukasta?
- Sentähden, ettei se ole jokaisen asia pitää huolta naisesta, joka on onnettomuuteen langennut sillä tavalla. Löytyy ennakkoluuloja. Suurinkin hyväntekijä on fariseus, kun on kysymys vapaasta rakkaudesta, kun on, kuten tässä, kysymys kauniista, onnettomasta tytöstä, joka ei ole tehnyt muuta syntiä kuin että on luottavasti antautunut miehelle.
- Hyvä, minä tahdon tehdä teille ehdotuksen, sanoi mustapartainen mies. Mitä, jos antaisitte minun toimekseni pitää huolta siitä onnettomasta nuoresta naisesta?
- Teille — enhän minä tunne teitä, hyvä herra. Te olette tosin hyväntekijäni, mutta te olette minulle niin tuntematon, että tekisin hyvin ajattelemattomasti, jos minä ilman muuta jättäisin tyttöparan teille.
- Te voitte täydellisesti luottaa minuun! huudahti vieras. — Minä olen mies, joka on jo kaukana rakkauden houreista. Intohimojenkin yli olen jo päässyt. Mutta miksi tahdotte estää minua jonkun kerran tekemästä hyvää? Ehkäpä olen jo eläessäni tehnyt niin paljon pahaa, että nyt tunnen halua näytellä hyväntekijän osaa, missä siihen tilaisuus ilmaantuu. Ei, ei ainoastaan näytellä vaan olla hyväntekijä, hyvä herra. Sitä tahdon minä ainakin olla sille hyljätylle raukalle Tonavankadun varrella.
- Oletteko myöskin kyllin rikas? kysyi Charlot — voidaksenne antaa tarpeellista apua onnettomalle. Minä voisin kyllä antaa teille pienen summan, joka minulla nykyään on —
Charlot oli pistänyt käden taskuun ottaakseen rahakukkaronsa, mutta vieras esti hänet.