- Minä tahtoisin teiltä vähän tietoja, vastasi mies. — Eikös tässä talossa asu nuori nainen, joka on aivan äsken tullut äidiksi?
- Vai niin, te aiotte sinne? sanoi portinvartija tyytyväisesti hymyillen. — Niin, aivan oikein, hän asuu täällä ylhäällä numero 34.
Mutta mustapartainen mies ei poistunut. Hän seisoi paikallaan, siveli miettivästi partaansa ja kysyi edelleen:
- Kuinka hänen laitansa on? Onko hän jo noussut ylös?
- Oh varjelkoon, lapsihan ei ole vielä kolmen päivänkään vanha!
- Eihän hänellä ole minkäänlaisia tuloja, vai mitä? Eikös hän ole köyhä?
- Niin, hyvä Jumala, köyhä hän on, vastasi portinvartija. Jos ei hän olisi köyhä, niin ei hän asuisikaan tässä talossa! Täällä ei asu muuta kuin köyhää väkeä. Mutta hän on niin kaunis, ja siitä syystä luulen minä, että hänen käy vielä hyvin tässä maailmassa.
- Numero 34 siis, sanoi vieras. — Hyvä, minä menen hänen luoksensa. Ehkä voin minä tehdä jotakin tämän naisen hyväksi. Minä tulen erään herran käskystä.
- Sen minä arvasinkin! Täällä oli eräs herra, joka oli niin ystävällinen häntä kohtaan. Hän oli varmaan lääkäri, ellen erehdy.
- Aivan oikein, lääkäri. Mutta sanokaa minulle, hyvä rouva, onko se nuori nainen ottanut vastaan muita herroja paitse tuota lääkäriä? Minä tarkoitan tietysti jo kauemman aikaa sitte.