- Oliko se todellakin mielipuoli, joka sinua puhutteli? kysyi kuningas.
Kuinka voi tuo nainen sellaista ajatella, että hän on sinun äitisi?
- Elä kysy minulta! vastasi Draga kärsimättömästi ankaralla äänellä. — Enhän minä sille mitään voi, jos joku juopunut saa sen päähänpiston, että tahtoo näytellä äitini osaa. Minun äitini on kuollut. Minulla on hänen kuolintodistuksensakin.
- No, sitte ei enää puhuta siitä asiasta, arveli kuningas.
Samassa suljettiin vaunun ovi. Asemapäällikkö vetäytyi syvästi kumartaen takasin.
- Voi, jos nyt edes Nicodem olisi täällä! kuiskasi Draga itsekseen. —
Mutta hän on äkkiä kadonnut — hän on yksin palannut Belgradiin.
- Niin, sen hän on tehnyt, rakkaani, vastasi kuningas — ja minä voin ilmoittaa sinulle, ettei Nicodem matkustanut yksin. Sanotaan, että pieni herttainen rouva on mennyt hänen kanssansa. Kuka tämä rouva on, sitä en minä saanut tietää. No, voimmehan suoda hänelle vähän iloa! Kun on kysymys kauniista naisesta, täytyy olla suvaitsevainen.
Asemapäällikkö oli antanut lähtömerkin. Kuului kolme kimakkaa vihellystä. Silloin juoksi äkkiä vielä eräs henkilö asemasillalle ja vaihtoi kiihtyneen näköisenä muutamia sanoja asemapäällikön kanssa. Se oli Stefan Naumovitsch, joka oli ollut vähällä jäädä pienelle asemalle. Hän, joka oli kuninkaan ajutantti, oli lähettänyt kuninkaallisten tavaroita Belgradiin. Kun ei hän nyt voinut tietää, että juna ainakin kymmenen minuuttia aikaisemmin kuin tavallisesti lähtisi asemalta, niin ei hän ollut pitänyt erityisen kiirettä. Nyt näki hän kuitenkin, että juna oli vähällä lähteä liikkeelle, kun hän vielä seisoi asemasillalla. Mutta hän teki nopean päätöksen ja juoksi ensimäiseen vaunuun, mihin pääsi, kiskaisi oven auki ja pujahti vaunuun.
Mutta juna ei vielä päässyt lähtemään, ennenkuin uusi häiriö tapahtui. Juopunut ei ollut ennen huomannut, että Draga koetti päästä häntä pakoon, ennenkuin hän aivan raivostuneena hyökkäsi junan luo ja hyppäsi portaalle sekä piti molemmin käsin kiinni messinkirivasta, joka pisti ulos vaunun oven reunasta.
- Draga, tyttäreni! huusi hän. — Avaa Draga, minä se olen äitisi!
Mutta juna oli jo lähtenyt liikkeeseen. Veturi oli päästänyt kolme kimeää vihellystä. Se puhisi ja sähisi, ja kun veturinkuljettaja antoi heti lähteä täydellä höyryllä, kuten on tapana, kun on kuninkaallisia matkustajia, niin riensi juna pois vimmattua vauhtia.