- Ajatelkaa, sanoi hän — sanotteko olevanne Lunjevica?
No, minä tahdon uskoa, että nimenne on se, mutta sillä ei vielä ole todistettu, että te olette kuningatar Dragan äiti.
- Ei vielä todistettu? änkytti eukko. — No, tunnustelkaa sitte taskujani — sieltä löydätte muutamia papereita, josta näkyy selvästi, että minä olen Dragan äiti — Dragan kastetodistus — omat avioliittopaperini. Kaikki löytyy siellä. — Oi sinä kirottu tytär, joka murhasit oman äitisi! Sillä minä kuolen, sen tunnen minä — minä kuolen nyt! Ah herra, säälikää minua ja antakaa pulloni! Ryyppy on sentään parasta maailmassa. Mutta se ylhäinen ratsastaja sillä ylhäinen hän oli epäilemättä — otti oman kenttäpullonsa ja asetti sen kuolevan huulille. Tämä joi melkein hengähtämättä kunnes pullo oli tyhjä. Sitte veti hän syvään henkeä ja huudahti heikolla äänellä:
- Ah, se oli hyvää! Luulenpa todellakin, että se oli oikeata ranskalaista konjakkia!
Hi, hii, enpä ole vielä unohtanut erotusta paremman ja huonomman tavaran välillä. Kun ei vaan olisi noita hirmuisia tuskia. Kirvelee ja polttaa niin hirmuisesti. Mutta minne ovat jalkani joutuneet?
Vieras voitti vastenmielisyytensä, sillä ei suinkaan ollut houkuttelevaa kosketella akan vaatteita, mutta ne paperit, jotka hänellä mahdollisesti oli mukanaan, näyttivät olevan hänelle suuresta arvosta. Hän aukaisi akan hameen liivin. Sitte vei hän varovasti kätensä sen alle eikä kauan viipynyt ennenkuin hän veti sieltä muutamia kellastuneita ja likasia papereita. Hän heitti silmäyksen niiden sisältöön ja väri hänen poskillaan muuttui.
- Toden totta, huudahti hän — tämä on todellakin Dragan äiti!
Vaimo, kuinka olette tullut tänne, mitä on teille oikeastaan tapahtunut? Tehän olette ollut kuolleitten kirjoissa ja usein on tyttärenne teeskennellen surua kertonut teistä, niin, vuodattipa hän kyyneleitäkin puhuessaan äidistään.
- Minä olen ollut kuolleitten kirjoissa — sen minä uskonkin. Oi herra, minä tunnen, että minun pitää kiirehtiä, jos mieli ehtiä kertoa teille koko elämäkertani. Sillä minä en enää voi hengittää niin syvään. Silmissäni alkaa kaikki musteta ja sitte on niin kylmä — niin kylmä! Antakaa minulle pullo vielä kerran, se lämmittää, kun se tulee alas vatsaan.
Hän kostutti suutaan niillä pisaroilla, jotka vielä olivat pullossa jälellä. Hieno konjakki vahvisti häntä ja antoi voimia.