Äiti, tule sisälle!

Minä ojensin hänelle käteni ja päästin käteni rivasta ja silloin — lykkäsi hän rintaani ja niin — tapahtui se. Minä putosin pyöräin alle, mutta ainoastaan siten, että ne kulkivat jalkaini yli. Sitä ei kestänyt kuin sekunnin ajan ja sitte oli juna jo pitkän matkan päässä. — Herra, minä tiedän, että minun täytyy kuolla ja minä saan kyllä tekemistä siellä, minne joudun, ennenkuin pääsen selville synneistäni, ja minun täytyy luottaa armollisen tuomarin laupeuteen, mutta tuon kiittämättömän tyttäreni, joka on murhannut oman äitinsä, hänet saan nähdä siellä ylhäällä, ja silloin saan huutaa hänen korvaansa, jotta taivas ja helvetti kaikuu:

"Äidinmurhaaja — kirottu peto — mitä olet tehnyt?"

Vanhus oli änkyttänyt nämä viime sanat kankealla kielellä ja ratsastaja näki, että pian oli loppu käsissä.

- Jos olette uskovainen kristitty, sanoi hän — niin pankaa kätenne ristiin ja rukoilkaa viimeisen rukouksenne!

- Ha, haa, mitähän minä rukoilisin? Minä en ole viime vuosina rukoillut muuta kuin pulloani. Antakaa minulle konjakkiryyppy, se on paljon parempi!

Nuori ratsastaja värisi kuullessaan nämä sanat.

- Minun kenttäpullossani ei ole enää mitään, sanoi hän. — Olettehan jo juonut joka pisaran. Enkä enää antaisikaan teille, jos olisikin. Minä en ole pappi, mutta kuolinhetkellä on jokaisella kristityllä oikeus olla toisen rippi-isänä. Jos siis tahdotte keventää sydäntänne, niin sanokaa vaan, mikä se on, joka painaa omaatuntoanne, uskokaa minulle kaikki ja minä tahdon ainakin rukoilla edestänne.

- Minä voisin kyllä uskoa teille jotakin, mutisi vanhus — mutta — No, mitäs se tekee, minä olen jo kauan sitte lakannut punastumasta ja joskin nyt se, mitä minä aion teille sanoa, näyttää, että minä olen huono nainen, niin ei se mitään merkitse. — Draga luulee olevansa isänsä tyttö, mutta niin ei ole asianlaita. Mutta eräänä päivänä, kun olin yksin kotona, tuli eräs kiertävä korintekijä luokseni. Hän oli tosin likainen, mutta — hän oli kaunis se ruskea veijari. No niin, minä otin hänet luokseni ja annoin ruokaa. Sitte tuli hän usein meille, kun ukko oli poissa ja sen voin vakuuttaa valallani, että yhdeksän kuukautta sen jälkeen kun korintekijä tuli luokseni, syntyi Draga. Ei hänen tarvitse pitää suuria ajatuksia itsestään. Serbian kuningatar ei ole mikään Lunjevica, hänen suonissaan virtaa mustalaisverta.

Mustalaisverta!